Bollassa tunteet ovat suuria
Nuoresta iästään huolimatta Pajtim Statovci (s. 1990) on maamme menestyvimpiä kirjailijoita: kaikkien aikojen nuorin Finlandia-voittaja 2019, Helsingin Sanomien esikoispalkinto 2014, Toisinkoinen-kirjallisuuspalkinto 2016, National Book Awards -finalisti ja International Dublin Literary Awards -ehdokas, pienemmistä tunnustuksista puhumattakaan. Hänen aiempien romaaniensa Kissani Jugoslavia ja Tiranan sydän käännösoikeuksia on myyty jo yli 15 kielelle.
Statovci ei ole minulle uusi tuttavuus, joten odotukseni Bollaa kohtaan olivat suuret – ja täyttyivät jopa yli niiden. Kieli on kaunista, tunteet suuria, rakkaus ja viha syvää. Olen hieman kyllästynyt siihen, että jokaisessa romaanissa on nykyään oltava kiintiöhomoseksuaali. Tässä kirjassa kahden miehen rakkautta ei ollut liimattu muun kertomuksen päälle tai oheen, vaan se oli kirjan läpi kulkeva punainen lanka, sitä kantava voima, mutta ei koko sisältö.
Albanialaisessa mytologiassa Bolla tarkoittaa ensinnäkin haamua, näkymätöntä, petoa, pirua, toiseksi tuntematonta eläinlajia, käärmeenkaltaista olentoa tai kolmanneksi ulkopuolista. Kaikki Bollan puolet esiintyvät teoksessa.
Statovci on muuttanut Suomeen ennen Kosovon sotaa, joten hänellä ei ole omakohtaisia muistoja siitä. Hän on ilmeisesti kuunnellut tarkasti sukulaistensa kertomuksia ja perehtynyt historiaan, koska sota, vaino ja väkivalta ovat mukana kaikissa hänen teoksissaan samoin kuin toiseus joko pakolaisena tai palaajana. Ne vaikuttavat tietenkin teosten henkilöihin, mutta eivät ole niiden pääosassa. Enemmänkin ne muistuttavat siitä, miten ihmistä ohjaavat tunteet ajasta ja paikasta riippumatta.
Suosittelen kirjaa kaikille avarakatseisille kauniin kielen ja hyvän tarinan arvostajille. Lukijoita on nykyään niin paljon, että en muista, onko Marko Kallinen minulle uusi vai vanha tuttavuus, mutta ainakin tähän kirjaan hän sopi erinomaisesti.