Kahden kulttuurin sekoitus
Suomessa olen asunut enemmän kuin puolet elämästäni, mutta silti tiedän, että minusta ei ikinä tule alkuperäistä suomalaista. Olen asunut myös Bosnian ulkopuolella sen verran pitkään, että minusta tuntuu etten enää kuulu sinnekään. Olen sekoitus ja puoliksi molempia, jonkinlainen Bosnian ja Suomen risteytys.
Minusta oli kummallista, että aikuinen suomalainen tyttö käy isänsä kanssa saunassa. Ihmettelen myös, että bosnialaiset korottavat ääntä väittelyssä ja puhuvat myös toisten päälle.
Sanotaan, että matkailu avartaa. Se on mahtava työkalu ihmisenä kasvamiseen, sen kautta tutustuu muihin kulttuureihin ja niiden arvoihin. Asumalla toisessa maassa irtaudutaan oman kulttuurin arvoista ja tajutaan, että toisenlainen yhteiskunta toimii erilaisten arvojen varassa, ja silti pyörät pyörivät ja ihmiset ovat tyytyväisiä. Irtautuuko ihminen omasta maastaan ja kulttuuristaan vastahakoisesti?
Minua kasvatettiin kahdessa kulttuurissa ja molempia tunnen melko hyvin. Nyt olen kahden kulttuurin välillä, sellaisessa risteyksessä, josta voi kääntyä ja katsoa suoraan näiden kulttuurien kasvoihin. Pystyn tarkastelemaan kriittisesti näissä kulttuureissa olevia arvoja, tapoja tai menestymisen mittareita. Punnitsen ja harkitsen tarkasti, kumman kulttuurin ominaisuus tai tapa on minusta parempi. Lopulta, kun teen päätöksen, yritän omia sen ominaisuuden tai toimia sen tavan mukaan.
Elämäni varrella olen oppinut molemmista kulttuureista, joten toimintatapani koostuu niiden palasista, esimerkiksi suomalaisesta luotettavuudesta ja tarkkuudesta sekä bosnialaisesta sosiaalisuudesta ja huumorintajusta.
Näiden kahden kulttuurin risteyksessä oleminen ei ole hassumpaa. Itse asiassa se on rikkaus.
Ibrahim Milanovic on kahden maan, Bosnian ja Suomen kansalainen.