Siirry sisältöön
Airut 11/2019

Ammatillisesta kuntoutuksesta uusi suunta elämälle

Anne Myllymäki seisoo Iiriksen aulassa ja hymyilee.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuva: Marika Mäkinen

– Osallistuin alkuvuodesta ammatillisen kuntoutusselvityksen jaksoille Iiriksessä, ja kyllä on helpottunut olo! Kun asiat selkiytyvät, sisäinen olo on rentoutunut. On todella iso asia, että elämälle löytyy suunta, Anne Myllymäki sanoo.

Teksti Maria Loikkanen
Kuva Marika Mäkinen

Matka, joka lopulta kuljetti Anne Myllymäen Näkövammaisten liiton Kuntoutus-Iirikseen ja ammatilliseen kuntoutusselvitykseen, on ollut pitkä ja monivaiheinen. Työelämän osalta omat kiinnostuksen kohteet ja nuoruudessa opiskellut ammatit ovat kartuttaneet Myllymäen työkokemusta muun muassa paperi- ja autoteollisuuden parissa.

Tietoisuus silmäsairaudesta, retinitis pigmentosasta, on kulkenut Anne Myllymäen matkassa mukana nuoresta iästä saakka, kuitenkin taka-alalla. Asian käsittely ja lähestyminen eivät sopineet yksiin silloisen elämänvaiheen ja etenkään tulevaisuuteen liittyvien ajatusten kanssa.

– En pystynyt nuorena käsittelemään silmäsairausasiaa, ja tein valintoja sen mukaisesti, myös opiskelujen ja työelämän suhteen.

– Vuosi sitten läheisen ihmisen kuolema muutti kaiken. Tapahtui muitakin isoja asioita, ja voin sanoa, että elämä pysäytti. Näiden asioiden myötä tulin siihen vaiheeseen, että pystyin vihdoin kohtaamaan myös näkövamman ja etenkin sen, miten näkötilanteen muutokset elämään vaikuttavat myös ammatillisesti. Tämä kaikki kuitenkin edellytti pysähtymistä, Anne Myllymäki kertoo.

Roppakaupalla tietoa

Pysähdys ja näkemiseen liittyvien realiteettien tunnistaminen avasivat uusia polkuja. Yhteydenotto sairaanhoitopiirin näönkuntoutukseen ja sieltä saatu tuki johdattivat Myllymäen Iirikseen ammatillisen kuntoutusselvityksen jaksoille. Epäselvyyksien suma, joiden keskiössä olivat näköön liittyvät asiat sekä ammatillisen tulevaisuuden epävarmuus, alkoi lyhyessä ajassa selkiytyä.

– Löysin elämälleni uuden suunnan muutaman kuukauden aikana. Siihen tämä kiteytyy, Anne Myllymäki kuvaa.

Uusi suunta löytyi ennen kaikkea päätöksestä hakea uudelleen opiskelemaan.

– Olin valmis ottamaan vastaan sen avun, mitä Iiriksessä on tarjolla. Eihän kuntoutukseen kannata edes hakeutua, jos kokee, että ei pysty ottamaan apua vastaan. Minä olin valmis, ja sain todella ison avun. En tiennyt näköön ja näkemiseen liittyvistä asioista juuri mitään ennen kuntoutusjaksoja. Iiriksestä saatu tieto muutti käsityksiäni etenkin ammatillisista kysymyksistä perustavalla tavalla, ja nimenomaan positiivisella ja rakentavalla tavalla, Anne Myllymäki kiteyttää.

Ammatillisen kuntoututusselvityksen jaksoilla tietous karttui monella saralla. Perusturvaan ja toimentuloon liittyviä kysymyksiä kartoitettiin yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa, samoin kuin näkötilannetta ja sen heijastevaikutuksia esimerkiksi uudelleen kouluttautumiseen tai alan vaihtoon. Myös palkkatukiasiat tulivat uutena, samoin kuin it-tukeen liittyvä tieto, esimerkiksi puhelin- tai tietokonehankintoihin myönnettävät tuet.

– Kokonaisuus muuttui myönteiseen suuntaan siitäkin huolimatta, että kuntoutusjaksot olivat henkisesti raskaita. Sairauden kohtaaminen kasvotusten ja siihen liittyvä informaatiotulva antoi paljon uutta ajateltavaa. Huumoria onneksi oli ja on vieläkin roppakaupalla mukana, ei tästä kaikesta muuten selviäisi, Anne Myllymäki nauraa.

Huumoria on kysynyt esimerkiksi valkoisen kepin käyttöönotto. Anne Myllymäen yllätti se, että myös heikkonäköiset ovat oikeutettuja keppiin.

– Kun kuntoutusjaksolla sain ensiopastuksen kepin käyttöön, kynnys käyttää sitä myös omassa arjessa on madaltunut.

Rohkeutta elämänmuutokseen

Ammatillisen kuntoutusselvityksen myötä Anne Myllymäki sai rohkeutta kohdata näkövammasta johtuvan elämänmuutoksen ja sopeutua siihen.

– En osannut ajatella ennen Iirikseen menoa esimerkiksi näkökenttien vaikutusta ammatinvalintaan. Jos näkökentissä on puutoksia, miten jo se seikka yksin voi vaikuttaa jaksamiseeni työssä? Ja miten voin itse vaikuttaa asiaan esimerkiksi pohtimalla opintoja ja ammatinvalintaa ja ennakoida myös työssä jaksamista?

Anne Myllymäki kertoo ajatelleensa rönt­genhoitajan työtä, mutta tulleensa Iiriksessä yhdessä asiantuntijoiden kanssa siihen lopputulokseen, että se ei välttämättä ole hänen näkötilanteensa kannalta paras vaihtoehto.

– Esimerkiksi tällä tavoin sain apua ja tukea siihen, mitä minun näkötilanteessani kannattaa ammatillisessa mielessä ottaa huomioon, Myllymäki sanoo.