Raittius ja kuntoutus muuttivat arjen
Maria Yliaho tuli ensimmäistä kertaa Iirikseen yksilöllisen kuntoutuksen jaksolle kesällä 2018. Kuntoutuksesta alkoi hyvän kierre, joka on johtanut isoihin elämänmuutoksiin.
– En ollut käsitellyt äkillistä näön menetystä ja näkövammautumistani juuri lainkaan ennen Iirikseen tuloa. Ensimmäiselle yksilöllisen kuntoutuksen jaksolle lähteminen jännitti hirveästi. Siitä kuitenkin avautui ihan uusi suunta elämääni.
Ensimmäisellä jaksolla kartoitettiin kuntoutujien elämäntilanne sekä perustarpeet. Maria Yliaho havahtui itsekin siihen, ettei oikein ollut kartalla omassa elämässään. Esimerkiksi valkoiseen keppiin tutustuminen ja liikkumataidon alkeiden opettelu tulivat myönteisenä yllätyksenä.
– Siellähän käytiin läpi vaikka mitä! Sain tietoa sosiaali- ja oikeusturvasta, valkoisen kepin käytöstä, ja lisäksi kaikenlaista yleishyödyllistä tietoa. Myöhemmillä kuntoutusjaksoilla osallistuin pistekirjoituskursseille ja kädentaitoihin, joissa tein itse rottinkisen korin. Ennen kaikkea opin itsenäistä liikkumista.
Kohti haaveen toteutumista
Samoihin aikoihin Maria Yliaho muutti uuteen asuntoon ja alkoi kiinnittää huomiota terveyteensä. Painoa hän pudotti yli 30 kiloa, jotta syvimmän toiveen toteutuminen, opaskoiran saaminen ja koiran kanssa liikkuminen, olisi käytännössä mahdollista.
– Kun ensimmäistä kertaa tulin Iirikseen, ei tullut mieleenkään, että olisin lähtenyt yksin ulos huoneesta. En löytänyt edes ruokalasta ulos omin avuin.
– Toisella kuntoutusjaksolla reitit alkoivat selkiytyä, ja kolmannella kerralla olin jo ihan ammattilainen! Valtavasti iloa oli siitä, kun kuulin muiden kuntoutujien kertomuksia, miten heillä menee, ja miten itsenäinen elämä sujuu näkövammasta huolimatta. Siitä tuli ihan wau-elämyksiä.
Maria Yliahon perustiedot ja taidot karttuivat kuntoutuksen eri jaksoilla, etenkin liikkumistaito vahvistui. Kepin käyttöä hän harjoitteli myös omassa arjessa tutuissa olosuhteissa.
– Aloin liikkua muuallekin kuin jääkaapille. Aiemmin en poistunut kotoa yksin lainkaan. Otin yhteyden myös sairaanhoitopiirin näönkuntouttajaan, jolta sain liikkumistaidon opetusta kotona, ja opettelimme tietyt tärkeät perusreitit.
Myös äkillisen näön menetyksen ja näkövamman kanssa eläminen alkoi helpottua, kun Iiriksestä löytyi vertaistukea.
Erityisen kiitollinen Maria on kuntoutuksen aikana solmituista ystävyyssuhteista, jotka ovat kestäneet. Ystävät ovat edelleen läsnä arjessa.
Päihteidenkäyttö vammautti
Maria Ylitalo kertoo olevansa ehkä epätyypillinen näkövammainen, koska hän menetti näkönsä päihteiden käytön vuoksi.
– En ole ainakaan kuullut muista, joille olisi käynyt näin. Asian käsittely on ollut vaikeaa, mutta kun siihen kykenin, alkoi elämänmuutos.
Päihteillä ei ole ollut sijaa Marian elämässä enää vuosiin. Nykyään raitis nainen nauttii täysin siemauksin elämästään.
– Moni ei pidä siitä, kun rehellisesti sanon, että muutos pitää tehdä itse ja että oma tahtotila ratkaisee. Ennen ratkaisin asioita juomalla, mistä tuli vaan lisää ongelmia.
Tärkeänä motivaattorina Maria Yliahon elämässä on tällä hetkellä 2,5-vuotias tyttärenpoika Leo, jolle hän haluaa olla läsnä oleva mamma, selvin päin.
– Opaskoiran odotus on ollut toinen kiintotähti. Se palkitaan lähiaikoina.