Palkittu lukija välittää kumuloituvaa kauhua
Krista Putkonen-Örn on rakastettu äänikirjanlukija ja näyttelijä. Nyt hänet palkittiin ensimmäistä kertaa jaetulla Laurin kirja -äänikirjapalkinnolla Tiina Raevaaran Kaksoiskierre-romaanin lukemisesta.
Kaksoiskierre on trilleri geeniteknologian maailmasta. Kirjan henkilöt liikkuvat harmaalla alueella niin tieteellisen tutkimuksen kentällä kuin yksityiselämässään. Palaneenkäryinen menneisyys kiertyy toistamaan itseään. Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä painostavampi tunnelma kirjassa vallitsee.
Palkintoraati kiitti Krista Putkonen-Örniä erityisesti tunnelman välittämisestä: lyhyet virkkeet seuraavat toisiaan ja vievät vääjäämättömällä rytmillään tapahtumien kierrettä eteenpäin. Samoin tekee lukija, kauhun kumuloituessa hän säilyttää kylmän rauhallisen rytminsä, mikä vain lisää pelonsekaisia uhkakuvia kuuntelijan mielessä.
– Pyrin noudattamaan kirjailijan luomaa tyylilajia ja tunnelmaa, jotka alkavat selvitä jo parin sivun jälkeen. Olen oppinut luottamaan omaan alitajuntaani ja intuitiooni, kommentoi palkittu lukija työtään.
Näkövammaisten lukijoiden keskusteluissa käydään ikuista kiistaa siitä, pitäisikö äänikirjan lukijan eläytyä tekstiin vai tulkita sitä mahdollisimman neutraalisti.
Krista Putkonen-Örnin luennassa on jotain hyvää kummallekin leirille. Kaksoiskierteessä luennan perussävy on rauhallinen, jopa toteava, kuten on tekstikin. Raivon tai pelon kuohahtaessa antaa lukijakin tunteen kuulua.
Putkonen-Örn kertoo haluavansa välittää tekstin tunteita ja tunnelmia.
– Jännittävässä kohdassa saatan tihentää puheen tempoa, tai jos lauseet ovat pitkiä ja maalailevia, ääni saattaa pehmetä. Henkilöiden äänensävyt sen sijaan haluan jättää kuulijan hahmoteltavaksi. Jos tyypittelen henkilön puhetavan vahvasti, luon henkilön mielikuvan kuulijan puolesta, ja sitä en halua, Krista Putkonen-Örn kertoo.
Kirjailijaa kiehtovat erilaiset aistit
– Taiteilijan suurin halu on tulla tulkituksi. Kun joku lukee kirjani ääneen, se on jo yksi tulkinta. Kuulija tekee vielä oman tulkintansa, sanoo kirjailija Tiina Raevaara.
Hän saattaa ottaa kirjan tai novellin lähtökohdaksi jonkun tietyn kuvan tai äänimaiseman.
Kaksoiskierteen aistimaisemana toimi loppuvuoden märkä, kylmä vuodenaika. Tulen ja savun haju ja tuntu kulkevat merkittävinä elementteinä läpi kirjan.
Kirjoittamisen lisäksi Raevaara on opiskellut ja työskennellyt biologian ja perinnöllisyystieteen parissa. Ei siis ole sattumaa, että laboratorio on yksi Kaksoiskierteen keskeisistä paikoista. Päähenkilö nauttii käsillä tekemisen tarkkuudesta ja instrumenttien käytöstä, vaikka potee huonoa omatuntoa tutkimuksen eettisyydestä.
– Kaipaan itsekin laboratorioaikoja ja sitä käsillä tekemistä. Siksi halusinkin kirjoittaa siitä, Raevaara sanoo.
Ääntämys ja mahan murina teettävät työtä
Krista Putkonen-Örn tunnetaan näyttelijänä esimerkiksi Syke-tv-sarjasta. Äänikirjoja hän on lukenut jo kahdeksan vuoden ajan. Luenta tapahtuu Silencion studiolla Helsingissä. Samalla studiolla saattaa olla jopa kolmekymmentä lukijaa päivässä.
Yksi työvuoro kestää neljä tuntia. Jos työvuoro sattuu aamuun, ohjelmassa on ensimmäiseksi äänenvetreytystä. Muuten lukija ottaa vesilasin lukukoppiin, avaa kirjan tekstin padilta ja äänitysohjelman tietokoneelta ja alkaa lukea.
– Yleensä luen puolen tunnin pätkissä ja pidän välissä taukoja. Joskus kirjan teksti on niin mukaansatempaavaa, etten malta lähteä tauolle, Putkonen-Örn nauraa.
Neljän tunnin vuorossa syntyy valmista tekstiä noin pari tuntia, hyvässä vedossa jopa kolme. Taukojen ja virheiden korjaamisen lisäksi Putkonen-Örn käyttää aikaa ääntämyksen tarkistamiseen. Nykyään käytössä on erilaisia sovelluksia, joista ääntämistä voi tarkistaa, mutta joskus oikeaa ääntämystä täytyy etsiä Googlesta tai Youtubesta.
– Aikaavievin sanahirviö, jonka olen joutunut harjoittelemaan on walesilainen, ehkä maailman pisin kylän nimi: Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch. Sitä piti tankata hetki jos toinenkin!
Toinen haastava seikka on niinkin triviaali kuin mahan murina. Joskus se saattaa pilata kokonaisen työpäivän.
– Tästä jutellaan aina muiden lukijoiden kanssa paljon. Yksi voi juoda kahvia, toinen ei voi juoda kylmää vettä, yksi voi syödä omenaa ja toinen ei. Joskus ei edes voi tietää, mikä saa mahan möyryämään. On tosi ärsyttävää, jos joka toisen lauseen jälkeen kuuluu ties mikä molskahdus, Krista Putkonen-Örn kertoo.
Joskus sattuu niinkin, että kirja ei kiinnosta lukijaa lainkaan tai hän on täysin eri mieltä sen tyylistä ja maailmankuvasta.
– Se on haastavaa. Pidän kunnia-asiana, ettei oma mielipiteeni kuulu läpi, koska kuulijalle juuri se kirja voi olla tärkeä ja kiinnostava. Silloin tarvitsen enemmän taukoja, jolloin käyn kopin ulkopuolella puhaltelemassa.
Kristan kirjasuositukset
Jotkut kirjat ovat jääneet erityisesti Putkonen-Örnin mieleen. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys oli ensimmäinen kirja, jonka aikana hän purskahti yllättäen itkuun.
– En tiennyt etukäteen, että henkilöiden elämät koskettivat minua niin paljon. Yksi sana avasi itkuhanat, hän muistelee.
Juuri valmistunut Matt Haigin Keskiyön kirjasto puhutteli häntä. Kirjassa nainen päätyy elämän ja kuoleman välissä sijaitsevaan kirjastoon, jossa voi kokeilla monenlaisia elämiä ja kohtaloita.
– Kirja yllätti minut aivan täysin. Se oli syvällinen, filosofinen teos.
Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei vetosi näyttelijä-lukijan draamantajuun. Henkilöiden ajatusmonologit tuntuivat valmiilta draamatekstiltä, jota oli hauskaa lukea.
Putkonen-Örn kertoo, että hänelle käy usein niin, että se kirja, jota hän parhaillaan lukee, tuntuu todella kiinnostavalta.
– Lähimmät ihmiset tietävät, että taas on hyvä kirja menossa, kun innostun selittämään kirjan juonta ja arvailemaan tulevia tapahtumia.