Äänikirja on murroksessa

– Digitaalisten tuotteiden osuus liikevaihdosta oli viime vuonna noin 35 prosenttia kun muutama vuosi sitten se oli hädin tuskin muutamaa prosenttia. Kasvu on ollut valtava ja se jatkuu yhä, kertoo WSOY:llä digital producerina työskentelevä Liisa Riste.

Hän on pitkän linjan tuottaja ja oli aikoinaan mukana muun muassa tuottamassa näkövammaisille Mikropuheella luettavaa cd-tietosanakirjaa.

WSOY on tehnyt äänikirjoja 1960-luvulta lähtien. Silloin ne ilmestyivät alaotsikolla ”Kirjallinen äänilevy”.

Aivan ensimmäinen oli Risteen mukaan Runo puhuu -teos, jolla Lauri Viita lukee itse omia runojaan. Savikiekolla ollut äänikirja digitoitiin 2016 ja se on nyt saatavana äänikirjapalveluissa.

– Äänikirjojen matka suursuosikiksi on kestänyt pitkään, toteaa Noora Al-Ani, joka toimii Otavalla liiketoimintapäällikkönä.

Hänen vastuullaan on digikustantaminen.

– Vain joitakin vuosia sitten äänikirjoja julkaistiin Otavalla muutamia kymmeniä vuodessa, mutta tänä vuonna niitä tehdään jo useita satoja.

Otava kustansi ensimmäiset äänikirjat jo 1950-luvulla. Näitä arkistosta löytyneitä aarteita digitoidaan parhaillaan ja Noora Al-Ani kertoo, että ne saadaan ladattaviksi äänikirjapalveluihin tämän vuoden aikana.

– Äänikirjojen suosioon on monia syitä, joista yksi on mobiiliyhteyksien ja -laitteiden kehittyminen. Ennen esimerkiksi Sinuhea äänikirjana kuunnellessa sai vähän väliä olla vaihtamassa CD-levyä. Nyt verkon yli kuunteleminen on vaivatonta ja keskeytykset tulevat käyttäjän tarpeista eikä levyn loppumisesta. Myös kuulokkeiden laadun kehitys on edesauttanut äänikirjojen suosion kasvua, Liisa Riste sanoo.

Noora Al-Ani kertoo itsekin olevansa intohimoinen äänikirjojen kuluttaja.

– Rakastan äänikirjoja. Olen ihmistyyppinä sellainen, että en kestä hukka-aikaa vaan minulla pitää olla koko ajan tekemistä. Kuuntelen äänikirjoja tiskatessa, siivotessa, lenkkeillessä. Ja aina tuplanopeudella.

Myös Liisa Riste kertoo kuuntelevansa äänikirjoja puuhailun lomassa.

– Viime jouluna teimme kotona remonttia. Se sujui rattoisasti äänikirjan parissa.

Kaikki kirjat eivät taivu äänikirjoiksi

Lippo Luukkonen on vajaan vuoden ikäisen kuunneltavan aineiston kustantamon Audiomaan toimitusjohtaja. Audiomaa julkaisi ensimmäiset teoksensa viime syksynä. Kustantamo syntyi, kun Lippo Luukkonen, Aki Linnanahde ja Tuomas Kyrö yhdistivät osaamisensa ja verkostonsa.

– Äänikirjat tavoittavat nopeasti. Kun jakelualustat ovat samat eri puolilla maailmaa, teosten julkaiseminen eri maissa nopeutuu ja helpottuu. Uskon, että tämän vuoksi myös suomalainen kirjallisuus pystyy tavoittamaan paremmin kansainvälisenkin yleisön, Lippo Luukkonen sanoo.

WSOY ja Otava kustantavat kaikki soveltuvat teokset nykyään myös äänikirjoiksi. Kaikista teoksista ei pystytä tai ei kannata tehdä äänikirjoja. Esimerkiksi kuvissa etenevät lasten sadut, nuottikirjat tai käytännön tietokirjat ovat sellaisia, joista ei äänikirjoja tehdä.

– Suuret teokset, jotka vaatisivat poikkeuksellisen pitkästi studioaikaa, tehdään vain painoteoksiksi, Noora Al-Ani Otavalta kertoo.

Kuvia sisältävien teosten tuotannossa on tehty uusia ratkaisuja: grafiikka on ladattu katsottaviksi verkkosivuille. Tällainen teos on esimerkiksi marraskuun lopulla Otavan julkaisema äänikirja Faktojen maailma.

Liisa Riste WSOY:ltä kertoo, että muualla maailmalla pidetään eläytyvämmästä luennasta kuin meillä Suomessa.

– Toki tähän vaikuttaa teoksen tyyli. Mutta näytellyt teokset ovat suomalaisten mielestä ainakin toistaiseksi kuunnelmia ja kirjoissa pysytään hieman vähäeleisemmissä tulkinnoissa.

Äänikirjat kuitenkin muuttuvat vähitellen. WSOY:llä on lisätty joihinkin teoksiin esimerkiksi musiikkia.

– Millekään ei sanota heti ei, vaan asioita pohditaan ja pyritään sitten tuottamaan julkaisulle oikeutta tekevä ääniteos, Riste sanoo.

Muuttuva äänikirja

Otava julkaisi vuosi sitten ensimmäisen teoksen, joka on jo alun perin kirjoitettu äänikirjaksi eikä tekstinä painettavaksi kirjaksi. Viimeisin tällainen Otavan tuotanto on kolmiosainen teos Ratkaisematon, joka kertoo vuonna 1976 tapahtuneesta murhasta Käpylässä. Ratkaisematon on Noora Al-Anin mukaan sekoitus perinteistä äänikirjaa ja podcastia.

Audiomaan toimitusjohtaja Lippo Luukkonen sanoo, että he haluavat kustantaa teoksia, joiden tuotanto toteutetaan ääni edellä eikä nojata niinkään perinteisiin tuotantotapoihin.

– Äänikirjoja kuunnellaan hyvin erilaisissa tilanteissa, erilaisilla laitteilla ja niitä voidaan kuunnella hyvinkin lyhyissä jaksoissa. Äänikirjojen rajapintaa voidaan ajatella laajennettavan kuunnelmien ja podcastien suuntaan. Teos voi sisältää usean ihmisen keskusteluja, äänitehosteita ja musiikkia. Aivan oman vivahteensa teokselle antaa se, jos kirjailija vaikka lukee itse tekstiään tai mahdolliset lainaukset lukeekin niiden alkuperäinen sanoja. Meistä tuotekehityksen rajat ovat suorastaan rajattomat, sanoo Luukkonen.

Kaikki kustantajat kertovat, että tärkein elementti äänikirjan tuotannossa on kirjalle sopiva lukija.

Kun äänikirjoja tehtiin harvakseltaan, lukijat lukivat kirjan ensin itse läpi, mutta nykyään siihen ei ole aikaa. Sen sijaan lukijalle kirjoitetaan käsikirjoitus, jossa kerrotaan erikoissanojen ääntämisistä, kirjan tunnelmista ja mahdollisista dialogien lukemiseen liittyvistä asioista.

Lippo Luukkonen kertoo, että Audiomaassa uuden ääniteoksen tuottaminen aloitetaan sparraussessiolla, jossa tuotantotapoja pohditaan. Sessiossa kartoitetaan, hyötyykö teos ääniefekteistä, eri äänillä luetuista dialogeista tai kehitetäänkö mukaan jotain ihan uutta.

– Mutta kaikkia kirjoja ei tarvitse värittää efekteillä tai äänimaailmoilla. Jotkut teokset toimivat parhaiten pelkästään hyvän lukijan lukemana, Lipponen huomauttaa.

– Jälkityöllä on myös valtava merkitys. Se pitää tehdä ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Silloin saadaan aikaan lopputulos, jossa on sävyt ja kaikki elementit kohdillaan.

– Kirjan tarkoitus on viedä mieli jonnekin muualle ja tämän kokemuksen erilaiset teosmuodot tarjoavat omilla tavoillaan. Kirjallisuutta pitää saada kuluttaa haluamassaan muodossa, sanoo Noora Al-Ani.