Järjestöjohtaja Sari Kokko: Näkövammaisten liitto vaikuttaa elämän eri käänteissä
Sari Kokon työ vammaisjärjestösektorilla on runsaan 20 vuoden mittainen, sillä se alkoi jo 1990-luvun lopulla. Näkövammaisten liiton lisäksi hän on työskennellyt Suomen CP-liiton ja perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen palveluksessa.
Näkövammaistyö on Kokolle luontevaa ja myös omakohtaisesti merkityksellistä, sillä hän on itsekin sokea ja myös näkövammaisen nuoren aikuisen äiti.
Kokko menetti näkönsä peruskoulun viimeisellä luokalla ja joutui ottamaan näkövammaistaidot haltuun varsin nopeasti. Sen hän myös teki ja jatkoi lukioon ja yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä.
Kasvatustieteen maisteri on ennen järjestöjohtajan tehtävää toiminut Näkövammaisten liitossa koulutuspoliittisena suunnittelijana. Siinä tehtävässä hän pääsi seuraamaan ja vaikuttamaan aitiopaikalta näkövammaisten lasten ja nuorten elämän tärkeisiin saumakohtiin, jotka usein liittyvät juuri koulun sujumiseen ja jatko-opintoihin kiinni pääsemiseen.
Neuvottelukykyisenä, mutta jämptinä tunnettu Sari Kokko aloitti Näkövammaisten liiton järjestöjohtajana vuonna 2016. Hän johtaa tiedonsaanti- ja vaikuttamislinjaa, johon kuuluvat oikeuksienvalvonta, työelämä- ja järjestöpalvelut, tiedonsaantipalvelut sekä kansainvälinen toiminta ja Näkövammarekisteri. Suoria alaisia on seitsemän, mutta toimintojen alla työskentelee yhteensä noin 50 ihmistä, joista suurin osa erilaisissa asiantuntijatehtävissä.
– Tehtäväkenttä on sillisalaatti, hyvin moninainen ja mielenkiintoinen, Kokko kuvaa.
Yhtenä päivänä siihen hänen mukaansa voi kuulua kehitysyhteistyön viitoittamista liiton Etiopian hankkeen puitteissa, työllisyyden kiemuroiden pohtimista työelämäpalveluiden kanssa tai vaikkapa STEA-tuloksellisuusraporttikriisin ratkaisemista. Kaiken kaikkiaan tehtäväkenttä kattaa ison osan näkövammaisten ihmisten arkiseen elämään vaikuttavista alueista.
Näkymätöntä ja näkyvää työtä
Iso osa liiton vaikuttamistyöstä on pitkäjänteistä puurtamista ja sitkeää asioiden yhä uudelleen esiin ottamista, joka ei sellaisenaan näy ulospäin esimerkiksi jäsenistölle, mutta joka lopulta ulottuu näkövammaisten ihmisten arkeen, oikeuksiin ja palveluihin. Tätä työtä hoidetaan ja edistetään yksiköiden esimiesten johdolla ja osaavan henkilöstön kanssa erilaisissa työryhmissä ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
Ulospäin näkyvät lausunnot, kannanotot, keskustelutilaisuudet ja kuulemiset, varsinkin, jos niiden sisältö jaetaan medialle tiedotteena ja ne herättävät keskustelua ja sitä kautta johtavat toimenpiteisiin.
Kokko kertoo lähiajoilta hyvän esimerkin nopeasta ja tuloksellisesta vaikuttamistyöstä.
Se sai alkunsa, kun häneen oli yhteydessä näkövammainen asiakas, joka ihmetteli, miksi koronarokotusmatkoihin ei voi käyttää kuljetuspalvelu- eikä Kela-kyytiä. Kokko otti hetimiten yhteyttä Invalidiliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Laura Anderssoniin, ja jo parissa päivässä yhteistyön tuloksena syntyi kannanotto, joka lähti päättäjille. Invalidiliitto ja Näkövammaisten liitto yhdessä esittivät, että sosiaali- ja terveysministeriö säätäisi koronavirusrokotteisiin tehtävät taksimatkat korvattavaksi niille, jotka eivät toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi omin avuin pääse rokotuspaikoille. Esityksestä otti nopeasti kopin sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen, joka ilmoitti siitä myös Twitterissä, ja kahdessa kuukaudessa tilanne saatiin korjattua ja koronarokotusmatkat korvattavien matkojen piiriin. Painetta varsinaisen kannanoton lisäksi luotiin molempien järjestöjen somekanavissa, mitä kautta asialle saatiin myös julkisuutta.
Sari Kokon mukaan liitto on vahva vaikuttaja, mutta aina on myös parannettavaa.
– Asiamme unohtuu valitettavan nopeasti, jos emme ole hereillä.
Parhaillaan seurattavia asioita ovat muun muassa vammaisten ihmisten osallisuuden ja yhdenvertaisuuden varmistamiseen tähtäävä vammaislainsäädännön uudistus, sosiaaliturvan uudistus, saavutettavuuteen liittyvät kysymykset, sote-uudistus, koulu- ja työelämän digitalisaatio ja Celiaa koskevan kirjastolain uudistus, jotka kaikki ovat jo tähän mennessä vaatineet pitkäjänteistä työtä ja joista liitto on myös antanut näkemyksiään.
Tyypillistä on, että vaikuttamistyötä tehdään erilaisissa työryhmissä, joihin liitosta etsitään aina paras asiantuntija. Esimerkiksi näkövammaisten kirjastoa koskevan kirjastolain uudistamista linjaavassa työryhmässä on Näkövammaisten liiton edustajan lisäksi kaksi muuta näkövammaisjärjestöjen edustajaa, Förbundet Finlands Svenska Synskadaden ja Suomen sokeiden edustajat. Työryhmä pohtii kirjaston palveluihin vaikuttavia muutoksia, joita tuovat muun muassa digitalisaatio ja väestörakenteen muutokset ja joiden seurauksena lakia ollaan uudistamassa.
Monikanavaista vaikuttamista
Sari Kokon mukaan vaikuttamistyö on vuosien myötä muuttunut yhä nopeatempoisemmaksi ja monikanavaisemmaksi. Sosiaalinen media on nykyisin yksi keskeinen vaikuttamiskanava ja yhteistyö eri järjestöjen välillä entistäkin tavanomaisempaa.
– Olen myös huomannut, että luonnosvaiheessa olevista asioista kysytään nykyisin useammin kuin aiemmin, Kokko sanoo.
Tärkeitä vaikuttamistyön kumppaneita liitolle ovat muun muassa Invalidiliitto ja Vammaisfoorumi, jonka puheenjohtajana Sari Kokko istuu.
Yksittäisissä asioissa yhteistyötä voidaan tehdä Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnan eli Vanen tai Sosten kanssa.
Vaikka yhteistyö ja yhteiset kannanotot ovat tarpeellisia, Kokko muistuttaa, että kompromissit eivät joka tilanteessa ole paras vaihtoehto. Väillä on oltava tarkkana, että näkövammaisnäkökulma ei huku konsensuksen alle.
– Onneksi yhteisiin lausuntoihin on onnistuttu löytämään myös yhteisiä kärkiä.
Liiton vaikuttamistyö saattaa näyttää monimutkaiselta ja hankalaltakin. Sen tuloksilla turvataan näkövammaisen ihmisen tavallisen arjen edellytykset.
– Saadaan sokean pienen lapsen arki sujumaan niin, että hän pääsee päiväkotiin, ja selviytyy eskarissa ja koulussa eikä joudu alisuorittamaan puutteellisten tukitoimien vuoksi. Näkövammaisella nuorella on mahdollisuus valita realiteetit muistaen ala, joka häntä kiinnostaa ja hän saa asiantuntevaa ohjausta yhdenvertaiselle opintotaipaleelle. Saavutettavuus on kunnossa koko opintopolun ajan. Opinnot suoritettuaan työllistymisvaiheessa mennään osaaminen eikä vamma edellä. Perheenperustamisvaiheessa saadaan oikeaa tietoa saavutettavassa muodossa ja yksilöllisiä palveluja tarpeen mukaan. Vammaispalvelut pelaavat koko elinkaaren ajan, Kokko luettelee.
Hänestä on tärkeää, että liitossa työskentelee näkövammaisia asiantuntijoita, jotka tekevät vahvaa vaikuttamistyötä. Onneksi näin onkin.
Liiton vaikuttamistyön lisäksi Kokko kannustaa näkövammaisia ihmisiä lähtemään myös itse omalla kotipaikkakunnallaan mukaan vammaisneuvostoihin, kunnalliseen päätöksentekoon ja järjestötyöhön, ja myös näkövammaisten alueyhdistyksiin.
– Oma aktiivisuus on keskeistä. Jokaisen kuntalaisen olisi hyvä olla tietoinen omista oikeuksistaan. Ja jos tuntuu siltä, että meniköhän tämä nyt ihan oikein, voi olla meihin yhteydessä, hän sanoo.