Vammaisjärjestöjen yhteinen ääni
Suomalaisten vammaisjärjestöjen yhteistyöjärjestö Vammaisfoorumi perustettiin 20 vuotta sitten keväällä 1999. Taustalla oli halu vaikuttaa yhteisessä eurooppalaisessa vammaisliikkeessä ja antaa ääni vammaisille ihmisille itselleen.
Vammaisfoorumin perustamisen aikaan Suomi oli selviämässä lamasta ja liittynyt Euroopan unioniin. Suomessa vallitsi vahva Eurooppa-myönteisyys ja myös vammaisliikkeessä nähtiin eurooppalainen yhteistyö mahdollisuutena. Euroopan vammaisfoorumi, European Disability Forum (EDF) oli perustettu kolme vuotta aiemmin vuonna 1996.
EDF:n perustamisvaiheessa oli jo mukana suomalaisia vammaisvaikuttajia: Invalidiliiton silloinen puheenjohtaja Pekka Tuominen, Kalle Könkkölä Kynnyksestä ja Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki. EDF:n jäsenyys edellytti kansallisen vammaisjärjestön olemassaoloa yhteistyöjärjestönä, joka on vammaisten ihmisten ja vanhempien itsensä johtama.
Eurooppalaisen yhteistyön kautta Vammaisfoorumi on päässyt vaikuttamaan aikaisessa vaiheessa suoraan esimerkiksi YK:n vammaisyleissopimuksen syntymiseen vuosituhannen alussa.
– Olimme mukana niissä pöydissä, joissa asioista päätettiin. Suomalaiset olivat vaikuttamassa globaalien ja eurooppalaisten verkostojen kautta. Markku Jokinen ja Liisa Kauppinen Kuurojen maailmanliiton kautta, Pekka Tuominen EDF:n kautta ja Kalle Könkkölä ja monia muita, kertoo Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki.
Mahlamäen mukaan kansainvälisillä kentillä toimivien edustajien työtä tuki kotimaassa lukuisa vaikuttajien joukko.
– Vuonna 2006 syntynyt sopimus oli pitkän ja sitkeän työn tulos, jossa avainpaikoilla oli mukana monta pitkäaikaista suomalaista vammaisvaikuttajaa. Yhteisen vaikuttamisen ansiosta meistä tuli kokoamme suurempia.
Sopimuksen syntymisen jälkeen kansallisen voimaansaattamisen eteen tehtiin töitä seuraavat kymmenen vuotta. Samaan aikaan Vammaisfoorumin työ keskittyi yhä enemmän kansalliseen vaikuttamiseen. Vammaisfoorumin vaikuttajaverkosto lähti liikkeelle siten, että järjestöt toivoivat henkilökohtaisen avun kehittämistä ja vammaistyöryhmä-96:n työn jatkamista. Tämäkin työ tuotti hedelmää vuonna 2009, kun henkilökohtainen apu saatiin subjektiivisena oikeutena kirjattua lakiin.
– Tässä meillä oli myös onnea, sillä päätös syntyi syyskuussa 2008, juuri ennen finanssikriisiä.
Vammaisfoorumi on jäsenistöjensä resursseja kokoava taho, jossa vaikuttamistyöhön osallistuvat jäsenjärjestöjen edustajat tekevät oman työnsä ohella yhteistä vaikuttamistyötä Vammaisfoorumin verkostoissa.
Vammaisfoorumi vaikuttaa työryhmissä
Vammaisfoorumista on myös tullut monille viranomaisille keskeinen taho, jolta pyydetään lausuntoja ja edustusta eri työryhmiin.
– Osallistamisvelvoite tulisi julkisen vallan muistaa nykyistäkin paremmin, sillä Vammaisfoorumin pitäisi olla edustettuna kaikissa niissä pöydissä, joissa päätetään tavalla tai toisella vammaisia henkilöitä koskevista asioista, sanoo Mahlamäki.
YK:n vammaisyleissopimus on hieno saavutus ja tärkeä työkalu, mutta sopimuksen oikeudet eivät toteudu ilman vammaisliikkeen panosta.
– Yhteiskunta tarvitsee edelleen ajankohtaista ja pätevää tietoa vammaisten henkilöiden kohtaamasta todellisuudesta ja ymmärryksen siitä, että vammaiset henkilöt elävät tavallista arkea ja tekevät tavallisia asioita, kuten vammattomatkin henkilöt, sanoo Vammaisfoorumin puheenjohtaja ja Näkövammaisten liiton järjestöjohtaja Sari Kokko.
Vammaisjärjestöiltä vaaditaan edelleen jatkuvia ponnistuksia kansallisen toimeenpanon edistämisessä. Viranomaiset ja lainsäätäjät tarvitsevat järjestöjen tukea sopimuksen soveltamisessa ja täytäntöönpanossa.
– Tulevaisuudessa Vammaisfoorumilta tarvitaan panostuksia muun muassa koulutuksiin ja työpajoihin. Yhteiskunnan esteiden poistaminen vaatii sekä tietopohjaista vaikuttamistyötä että YK:n vammaisyleissopimuksen tietoisuuden levittämistä, Kokko lisää.