Siirry sisältöön
Airut 5/2022

Pekka Saurille peili on vain kosmeettinen apuväline

Mustiin pukeutunut silmälasipäinen mies nauraa. Kädet housujen taskuissa. Taustalla värikäs graffiti.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Pekka Sauri pitää itseään tavallisen näköisenä.
Kuva: Pia Inberg

”Pitkä, pyöreänaamainen, silmälasipäinen, rock-tyylinen. Tarkemmin sanottuna 189-senttinen ja pukeudun aina mustiin.”

Näin kuvailee itseään entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja organisaatioviestinnän työelämäprofessori, vihreiden konkaripoliitikko ja Twitter-vaikuttaja Pekka Sauri.

Teksti Marika Mäkinen
Kuvat Pia Inberg

Pekka Sauri on yksi Sokeiden viikon Minun kuvani -kampanjan keulakuvista. Sokeiden viikkoa vietetään 13.–20.11.

Sauri ei ole koskaan ilmentänyt ulko­asultaan tyypillistä poliitikkoa tai virkamiestä. Hän näyttää pikemminkin epämuodolliselta ja rennolta, jotenkin helposti lähestyttävältä. Ja sitä hän onkin.

Istumme alas keskustelemaan ulkonäöstä, siihen liittyvistä paineista ja oman itsen kuvailusta. Vaikka Sauri kokee olevansa ei-visuaalista sukupolvea, hänkin myöntää, että sillä, mitä ihminen ilmentää ulkoisesti, on merkitystä. Itse hän havahtuu siihen esimerkiksi silloin, kun näkee itsestään otetun kuvan, jossa hänellä on omasta mielestään tyhmä tai nyrpeä ilme, tai kuvakulma on huono.

– Silloin suututtaa. Koen, että kuva on ristiriidassa omakuvani kanssa ja että niiden välillä on ikään kuin repeämä.

Loikka sosiaaliseksi

Millainen Pekka Sauri sitten oikeasti on?

– No, koen olevani lempeä ja haluaisin, että tunnelma minusta otetuissa kuvissa olisi positiivinen. Olen myös ollut erittäin ujo.

Matka introvertista sosiaaliseksi on ollut Saurille valintakysymys ja vaatinut rutkasti harjoittelua ja aikaa. Lapsena Sauri ei osallistunut keskusteluihin tai sanonut yhtikäs mitään ja esiintymiset olivat hänestä vastenmielisiä. Sitten jossain vaiheessa hän päätti, että kääntää kelkkansa ja vähitellen esiintyminen muuttui helpommaksi, kunnes se ei jännittänyt enää ollenkaan.

– Loikka on ollut minulle iso, Sauri sanoo.

Lempeyttä Sauri ilmentää ehdottomasti. Monille on jäänyt vahvana mieleen Saurin toimittama Yölinja-radio-ohjelma, johon kuuntelijat soittivat kertoakseen ongelmistaan ja Sauri kuunteli ja auttoi eteenpäin.

Haastattelutilanteessakin hän on tyylilleen uskollisesti pohdiskeleva, rauhallinen ja katsoo tutkivasti suoraan silmiin. Välillä hän väläyttää leveän hymyn, mikä tuntuu lähes palkinnolta. Hänen äänensä on pehmeä ja matala.

Ei myöskään ole ollenkaan yllättävää, että Saurin mielestä ihmisessä parasta ovat juuri silmät, hyväksyvä katse.

– Koska näen, katson usein ihmisiä silmiin.

Sauri toivoo, että nuorille muistutettaisiin enemmän, miten tärkeä merkitys katseella ja hymyllä on. 99 prosenttia asioista ja kohtaamisista onnistuu niiden avulla missä tahansa tilanteessa. Kun hymyn oheen lisää avoimen, ystävällisen ja luottamuksellisen olemuksen, ihmisen fyysiset ominaisuudet unohtuvat.

Itsensä näkee harvoin

Mustiin pukeutunut silmälasipäinen mies katselee ikkunasta ulos. Kädet housujen taskuissa.
Pekka Sauri on mukana Sokeiden viikon Minun kuvani -kampanjassa.

Pekka Saurilla on Twitterissä yli 141 000 seuraajaa, mikä on valtava määrä. Sauri on kiistämättä somevaikuttaja ja monille myös mielipidejohtaja tai vähintäänkin suunnannäyttäjä.

Somemaailman, erityisesti Instagramin kuvat, joissa ihmiset näyttävät häkellyttävän hyvältä, hämärryttävät nuorten käsitystä siitä, millaiselta ihmisen pitäisi näyttää ja mikä on totta. Käsitellyt kuvat lisäävät väistämättä ulkonäköpaineita. Tähän Sauri ei ole lähtenyt mukaan.

Toisin kuin monilla muilla somevaikuttajilla, Saurin twiittivirrassa näkyy harvoin kuvia hänestä itsestään, ja selfieitä hän ei ota lainkaan. Jos joku haluaa kuvata itsensä Saurin kanssa, hän kyllä jakaa sen, mutta siinä kaikki.

– En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään hyvännäköisenä. Olen pikemminkin hyvin tavallisen näköinen. En myöskään heruttele peilin edessä ja oikeastaan katson peiliin vain silloin, kun ajan partaa.

Sauri täsmentää, että peili on hänelle vain tekninen ja kosmeettinen apuväline.

– Hassua muuten on, että ihminen näkee itsensä oikeastaan aika harvoin, kun muut taas näkevät sinut kaiken aikaa.

Ikääntymisen myötä Pekka Sauri, 67, on huomannut, että armollisuus itseä kohtaan lisääntyy. Kun loppusuora häämöttää ja tavoitteet on saavutettu, oma minä ja minuuteen liittyvät kysymykset ja toiveet jäävät vähitellen taka-alalle ja yhteisön merkitys, me, tulee tärkeämmäksi. Tämä edellyttää, että edes jotkut omat toiveet ja tavoitteet on pystynyt toteuttamaan, sillä muuten on vaarana muuttua katkeraksi.

– Ja vanheneminen on sitä, että tulevaisuudella on vähemmän merkitystä kuin menneisyydellä, Sauri sanoo ja hymyilee.