Itsenäisen elämän laki
Vammaisjärjestöjä työllisti monta kuukautta hallituksen esitys uudeksi vammaispalvelulaiksi, jossa yhdistettiin vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Esityksen ympärille syntyi ennennäkemätöntä lobbausta ja vammaisjärjestökenttä jakautui kahteen leiriin.
Näkövammaisten liitossa olimme sitä mieltä, että esitys olisi pitänyt hylätä. Kanssamme samaa mieltä oli 10 muuta vammaisjärjestöä, muun muassa Invalidiliitto, Neuroliitto ja Suomen Reumaliitto.
Lopulta kävi niin, että vammaispalvelulakiesitys hyväksyttiin eduskunnassa. Uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan lokakuun alussa.
Kun esitystä uudesta laista valmisteltiin, annoimme kritiikkiä pitkin matkaa. Mielestämme lakiesityksessä korostui vammainen ihminen toimenpiteiden kohteena: ohjauksen, hoivan ja valvonnan. Meille keskeisintä olisi ollut ja on, että lailla turvataan ja vahvistetaan vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeus ja aktiivinen toimijuus. Ikärajausta kritisoimme myös ja se onneksi poistettiin.
Mitä vammaispalvelulakiprosessista sitten jäi käteen?
Vammaisjärjestökentän jakaantuminen oli harmillista. Yhteisen näkemyksen syntymättä jääminen paljastaa toisaalta sen, miten erilaisia vammaryhmät ovat keskenään. Useinhan vammaiset ihmiset niputetaan ja nähdään yhtenäisenä joukkona samoine tarpeineen.
Kun lakia sen voimaantulon jälkeen on mitä ilmeisimmin korjailtava, toivottavaa on, että erilaiset näkemykset saadaan sovitettua yhteen ja vammaispalvelulaki on laki, joka ennen kaikkea on turvaamassa mahdollisuuden itsenäiseen elämään. Lisäksi lain käytännön toteutumisen seuranta ja valvonta ovat avainasemassa.