Siirry sisältöön
Airut 3/2018

Ahkeroiden maastohiihdon huipulle

Inkki Inola hiihtämässä hieman hämärässä säässä.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Inkki Inola valitsi lajikseen maastohiihdon huomattuaan joukkuelajien harrastamisen näkövammansa vuoksi vaikeaksi.
Kuva: Heidi Lehikoinen / Vuokatti Sport

Inkki Inola, 19, on heikkonäköinen lukiolainen maastohiihtäjä Laukaasta. Juuri nyt hän edustaa Suomea Pyeongchangin paralympialaisissa.

Teksti Markus Tihumäki
Kuvat Heidi Lehikoinen / Vuokatti Sport

Inkki Inola syntyi 26. päivä tammikuuta vuonna 1999 Laukaan pienessä kunnassa Keski-Suomessa. Inolan näköhermot vioittuivat synnytyksessä ja hänen näkönsä on ollut siitä lähtien heikko.

Hän ei näe kauas eikä oikein lähelle. Näkö on tavallaan sumuinen koko ajan. Lisäksi näön kohdentamista vaikeuttaa nystagmus eli silmien väre.

– Olen tottunut hyvin elämään sen kanssa, koska en tiedä mitä muuta voisi olla, hän toteaa.

Inola ei ole kuitenkaan koskaan antanut heikon näön olla esteenä, vaan on pienestä asti harrastanut liikuntaa. Koko perhe on hyvin liikunnallinen ja tehnyt paljon yhdessä.

– Minulla on erittäin loistavat vanhemmat ja pikkusisko. Parempaa perhettä en voisi saada. He ovat aina hyvin tukeneet ja vieneet urheilun pariin.

Inola on harrastanut useita lajeja joukkuelajeista yksilölajeihin, jääkiekosta painiin.

– Heti opittuamme kävelemään olemme pikkusiskon kanssa saaneet kokeilla haluamiamme lajeja. Vanhemmat veivät meitä kilpailuihin ja olivat mukana. Pallopeleissä vain ongelmaksi muodostui vauhti, koska omalla näöllä oli vaikea pysyä pelissä mukana. Jalkapallo saattoi tulla suoraan naamaan, kun etäisyyksien hahmottaminen oli haastavaa.

Pallopelien hankaluus onkin ollut yksi syy yksilölajeihin siirtymisessä. Niissä häntä kiinnostaa enemmän itsensä haastaminen.

Melkein kymppi

Inola on silmin nähden pärjännyt hyvin elämässään. Aktiivinen liikunta pienestä pitäen, hyvä kasvatus ja oma asenne näkövammaisena elämiseen ovat antaneet avaimia myös koulussa pärjäämiseen, sekä sosiaalisesti että opintojen kannalta.

– Minulla on ollut hyvin kavereita koulussa. Sekin riippuu paljon itsestä. Jos on itse aktiivinen ja menee rohkeasti mukaan porukkaan, saa kyllä kavereita ja pystyy menemään niin kuin muutkin.

Ahkeruus ja tunnollisuus ovat piirteitä, jotka Inolasta nousevat esiin. Sitä kuvaa hyvin peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo, joka oli huikea 9,9.

– Yläkoulussa opiskelu alkoi kiinnostaa entistä enemmän, hän kuittaa.

Kun häneltä kysyy aineita, jotka pudottivat keskiarvon kympistä, saa vastaukseksi hymyilevän toteamuksen: tekninen työ ja englanti eivät olleet niin hyviä.

Uusi opas ampumahiihdosta

Yläkouluiässä Inkki Inola löysi myös oman lopullisen urheilulajinsa. Lajikokeilut ja useampi harrastus vaihtuivat lopulta maastohiihtoon.

– Hiihto alkoi tuntua omalta. En ole kuitenkaan niin sosiaalinen kuin joukkuelajit edellyttävät, ja pidän luonnossa olemisesta sekä itseni haastamisesta. Näidenkin kautta hiihtäminen innosti entistä enemmän.

Inola on panostanut hiihtoon vuodesta 2013–2014. Tuolloin hän sai myös oman valmentajan ja on alkanut tavoitella paikkaa paralympialaisista.

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n kilpa- ja huippu-urheilun valmennuspäällikkö Tuomas Törrönen on nyt ollut Inolan valmentaja nyt reilut neljä vuotta.

– Pääasiassa harjoittelu tapahtuu kuitenkin isän kanssa, koska etäisyys Törröseen on haaste. Saan häneltä kuitenkin harjoitusohjelmat, soittelemme viikoittain treenikuulumiset ja näemme mahdollisuuksien mukaan leireillä ja sovittuina harjoituskertoina.

Inolalle hiihdosta on muodostunut suurin tavoite opiskelujen oheen ja treenitunteja kertyy vuotta kohti noin 650. Viikossa se tekee 15–20 tuntia.

Nykyisin hänen aikansa menee oikeastaan pelkästään opiskeluun ja urheiluun. Hiihtoharjoittelun lisäksi ohjelmaan kuuluu salitreeniä ja aerobista harjoittelua myös sauvakävelemällä, juoksemalla ja pyöräilemällä.

Alussa hän harrasti myös yleisurheilua kesäisin, mutta se, kuten kaikki muutkin hänen lajeistaan, palvelivat lopulta hiihtoon siirtymistä.

Kilpailuita on kertynyt 10–20 vuotta kohti. Parhaimmillaan vuoteen voi sisältyä jopa 30 starttia. Inola kilpailee näkövammaisten sarjassa B3-luokituksella, joka sallii opashiihtäjän käytön tarvittaessa.

– Olemme aloittaneet yhteistyön ampumahiihtäjä Vili Sormusen kanssa. Olimme juuri helmikuun alussa Vuokatissa maailmancupin kisoissa, josta sain parhaan sijoitukseni aikuisten kilpailuista. Olin perinteisen hiihtotavan 20 kilometrillä neljäs.

– Aiemmin en juurikaan käyttänyt opasta, mutta nyt kun yhteistyö natsasi hiihdollisesti, huomasin kuinka paljon siitä on apua, hän sanoo.

Inkki Inola ja Vili Sormunen ulkona hiihtovaatteissa suksien ja sauvojen kanssa
Inkki Inola (oik.) opashiihtäjänsä, ampumahiihtäjä Vili Sormusen kanssa.

Muuten oman sarjansa sisällä hän pääsee osallistumaan lähinnä vain näkövammaisten SM-hiihtoihin. Parahiihtokisoja on Suomessa vain vähän, joten hän kilpailee useampia startteja vuodessa myös vammattomien puolella.

– Maailmancup kiertää maailmalla, mutta yksi kisareissu tulisi maksamaan minulle oppaan kustannusten kanssa jopa 4 000–5 000 euroa. Sponsoreita on jo hyvin, mutta ei riittävästi, jotta pystyisin kulkemaan ulkomailla kisoissa.

Ura koreaksi!

Tämän vuoden helmikuun 13. päivä oli Inolalle suuri päivä. Tuolloin julkaistiin Suomen paralympiajoukkue Etelä-Korean Pyeongchangiin. Kolmentoista urheilijan joukkoon mahtui myös nuori 176-senttinen Ski Team Kuusaan hiihtäjä Inkki Inola.

– Aika huikeat fiilikset. Lähden maailman kovimpiin kisoihin innoissani. Nyt yksi jo pienempänä asetettu unelma toteutuu.

Inola hiihtää Koreassa perinteisen hiihtotavan 10 kilometriä sekä sprinttimatkan. Vapaan kilpailu on 20 kilometrin matka.

– Realistinen tavoite on sijoittua sinne johonkin 10. sijan tietämille. Vielä ei vauhti kärkeen riitä, mutta näitä kisoja onkin jo neljä vuotta odotettu, Inkki hymyilee.

Tämän lehden ilmestyessä hänen lähtönsä ovatkin jo takana päin lukuun ottamatta lauantain 10 kilometrin hiihtoa.

Tulevaisuuden talousguru?

Inolalla on kunnioitettavat tavoitteet ja haaveet tulevaisuudelta. Hän haluaa jonakin päivänä paitsi voittaa paralympiakullan myös muuta.

– Haluan saada hyvän koulutuksen ja työn. Tärkeintä on, että tekee sitä, mistä tykkää, ja nauttii elämästä.

Inola on tämän kevään abiturientti. Ylioppilaskirjoitusten pitkän matematiikan ja fysiikan tulokset ovat vielä kuulematta, mutta kaksi laudaturia hänellä on jo taskussaan. Hän aikoo hakea yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä ensi syksystä alkaen.

– Kaupankäynti ja erityisesti yritysjuridiikka ja johtotehtävät kiinnostaisivat. Suosikkiopiskelupaikkani olisi Tampereella.

Talouspuoli onkin hänen vahvaa osaamisaluettaan. Maastohiihdon lisäksi Inola on kisannut yli 120 lukion valtakunnallisessa Talousguru-kilpailussa, jossa hän on jo yltänyt neljäntoista finalistin joukkoon. Finaalista parhaille myönnetään jo suoraan opiskelupaikkoja korkeakouluihin ensi syksyksi.

– Kannustan nuoria liikkumaan ja harrastamaan. Ei tarvitse kilpailla, mutta vain omaksi hyvinvoinniksikin. Jos jotain ei näkövammaisena voi tehdä, aina voi soveltaa. Toivon myös, että vanhemmat olisivat tässä kaikessa aktiivisia.

Inkki Inola Pyeongchangissa

  • Maanantaina 12.3. klo 3–6:30 miesten 20 km maastohiihto, vapaa tyyli
  • Keskiviikkona 14.3. klo 3–4:25 (karsinta) ja klo 5–7:30 (semifinaalit ja finaali sprintit
  • Lauantaina 17.3. klo 3–5:30 miesten 10 km maastohiihto, perinteinen tyyli

Ajat Suomen aikaa.