Berliinin jälkeen

Kiekonheittäjä Petteri Peitso osallistui vastikään Berliinin parayleisurheilun EM-kisoihin ja sijoittui neljänneksi F11-luokassa tuloksella 33.67. Hän pitää sitä kauden tasoon nähden kohtalaisen hyvänä.  Kilpailukenttä oli Peitsolle ennestään tuttu, sillä hän on osallistunut siellä kahdesti aiemmin Grand Prix -kisoihin. Nyt hän tähtäsi pronssisijalle ja pitikin sitä alkujaan ihan mahdollisena.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun vastustajat vaihtuivat Peitson oman kilpailuluokan vaihduttua. Hänen sarjansa voitti italialainen, joka teki samalla maailmanennätyksen.

– Tämä oli ensimmäinen kisani laput silmillä. Kilpailu oli tasainen. Serbi nappasi pronssin nenäni edestä vasta viimeisellä heitolla. Oma pisin heittoni tuli heti ensimmäisellä kierroksella, jolla pysyin kolmantena viimeiselle kierrokselle asti, hän sanoo pientä harmia äänessään.

Peitson kilpailuheitot olivat kuitenkin samaa tasoa kuin hänen heittonsa tänä kesänä muutenkin. Siinä mielessä Peitso ja hänen valmentajansa ovat kisamenestykseen kuitenkin tyytyväisiä.

Suomen Urheiluliitto (SUL) oli vähällä laskuttaa myös Peitsolta kuitenkin muiltakin kisoissa mitaleitta jääviltä 900 euron omavastuuosuuden. Paralympiakomitean sponsori kuitenkin onneksi kuittasi omavastuut pois.

EM-kisoista toivuttuaan Petteri Peitso suuntaa katseensa kohti Japanin vuoden 2020 paralympialaisia.

– Nyt jatkan kilpailemista oikeassa luokassa, hän summaa.

Kiinni rytmistä

Petteri Peitso valmistautui Berliinin kisoihin kilpailemalla alkukesästä enemmän ja pitämällä heinäkuussa aktiivisemman harjoitusjakson. Elokuussa hän osallistui taas kaksiin kisoihin kotikaupungissaan.

– Seinäjoella on hyvät harjoitusolosuhteet. Nyt ei tarvitse talvellakaan mennä toiselle paikkakunnalle treenaamaan, kun tänne rakennettiin urheiluhalli muutama vuosi sitten, hän iloitsee.

Peitso tietää, että kiekonheitto on näkövammaiselle haastava laji, mutta menestymismahdollisuudet siinä ovat hyvät. Muita vammaisia kiekonheittäjiä Suomessa ei hurjasti ole: näkövammaisten joukossa Peitson lisäksi vain yksi ja liikuntavammaisten ja kehitysvammaisten joukossa muutamia.

Peitson mukaan harjoittelussa tärkeimpiä asioita ovat voima, nopeus, kehonhallinta ja tekniikka.

– Kiekon pitää pysyä sektorissa ja heittäjän ringissä, hän summaa.

– Täydellistä heittoa ei olekaan, aina on parantamisen varaa. Minulla isoimmat ongelmat ovat heiton lopussa. Liikkeellelähtö on hyvä, mutta tukijalka pitää saada nopeammaksi. Rytmissä siis on vielä parannettavaa.

Haastatteluhetkellä EM-kisoihin oli vielä aikaa viikko. Peitson oli tarkoitus lähteä kisoja edeltävänä viikonloppuna kisapaikalle luokitteluun ja palata sieltä välillä kotiin valmistautumaan kisaan.

Näkövammaisilla on kolme kilpailuluokkaa: sokeat ja kaksi heikkonäköisten luokkaa. Muutaman vuoden välein kilpailijoiden pitää käydä tarkistamassa, onko näkötilanne muuttunut. Luokittelussa katsotaan näöntarkkuutta ja näkökenttää, ja sen perusteella urheilijat sijoitetaan oikeisiin luokkiin.

Tällä kertaa Peitson luokitusta vaihdettiin, mikä sotki urheilijan kisasuunnitelmat.

Urheilusta urheiluhierontaan

Peitson näkövamman syy on hänellä jo lapsena todettu silmänpohjan syöpä eli retinoplastooma. Hänen toinen silmänsä jouduttiin poistamaan, ja sen paikalla on nykyään proteesi. Lisäksi sädehoidon seurauksena jäljelle jääneeseen silmään kehittyi harmaakaihi.

Nykyään Petteri Peitso erottaa vain hahmoja ja hyvässä valaistuksessa hieman värejä.

Hän ehti opiskella muutaman vuoden liikuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa, kunnes näkö alkoi ratkaisevasti heiketä. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, ettei tulisi työllistymään opiskelemaltaan alalta. Hän vaihtoi Kauhajoelle hierojakoulutukseen ja valmistui urheiluhierojaksi vuonna 2015.

Urheiluhierojana Peitso tapaa nykyään paljon urheilijoita. Urheilu on hänelle elämäntapa monessakin muodossa: työn, treenien, kilpailemisen ja penkkiurheilun muodossa.

– Meillä on Seinäjoella yhteiset työtilat toisen näkövammaisen hierojan Janne Jokisen kanssa. Hän on meistä se huomattavasti puheliaampi kaveri, Peitso nauraa.

Syvään päähän

Petteri Peitson urheilijan tie alkoi aikoinaan uima-altaasta. Hän tykkäsi lapsena paljon uimisesta, ja kilpailuviettikin heräsi varhain. Hän kokeili useampia lajeja mutta päätyi kilpailemaan pääasiassa vapaauinnin pikamatkoilla.

– On tuossa kasa mitaleja nuorten SM-kisoista, vaatimaton mies toteaa.

2003 hän aloitti maalipallon pelaamisen ja onkin pelannut sitä Suomen maajoukkueessa vuodesta 2008 aina viime vuoteen asti. Hän oli mukana maalipallon EM-kisoissa Tanskassa 2011, kun joukkue voitti kultaa, ja Liettuassa 2015, jolloin joukkue ylsi hopeasijalle. MM-kisoissa Espoossa 2014 joukkue keräsi niin ikään hopeamitalit.

– Joukkueessa pelaaminen tekee hyvää pääkopalle. Heittolajit taas ovat sellaista yksinäistä puurtamista, hän sanoo.