Näkövammaisteatteri tulkitsee satusetää
Tällä kertaa Näkövammaisteatteri valitsi tehtäväkseen lastenteatteria. Tai ei ehkä ihan niinkään, sillä H.C. Andersenin satujen pohjalta dramatisoitu Hatunvaihtoa lastenkamarissa viihdyttää yhtä lailla aikuista katsojaa.
Helena Rytin ohjauksessa on näyttämölle tuotu kuusi tunnettua ja vähemmän tunnettua Andersenin satua. Ruma ankanpoikanen, Isä tekee aina oikein ja Teekannu ovat ehkä ne tutummat, kun taas Kihlatut, Etana ja ruusupensas ja Kysy Amagerin muorilta vain lienevät vähemmän tuttuja.
Helena Rytin dramatisointi on oivaltava ja käytännöllinen, sillä se pitää sisällään myös kuvailutulkkauksen niin, että erillistä tulkkia ei tarvita. Roolihahmot vaihtavat hattuja ja muita vaatekappaleita ja tulevat siinä samalla kertoneeksi, keitä ovat ja millaisia pukineita nyt on päällä. Näin yleisö pysyy kiitettävästi selvillä siitä, missä mennään. Varsin näppärää! Satujen illuusio on rikottu niin, että näytelmän kehyskertomuksessa Olli, Anniina, Marianne, Niko, Ronja ja Karin, siis näyttelijät itse, ovat lastenkammarissa leikkimässä satuja. Välillä vähän kinastellaan, mikä satu seuraavaksi otetaan, mutta lopulta päästään yhteisymmärrykseen.
Kokoonpano Hatunvaihdossa on sekoitus konkaria, noviisia ja viime vuodet mukana olleita luottonäyttelijöitä. Lisäarvoa esitykseen tuo elävä musiikki, jonka loihtivat renessanssiluuttua soittava Ronja Oja ja sellisti Karin Viitanen.
H.C. Andersenin sadut ovat aina yhtä hauskoja ja liikuttavia eikä niihin kyllästy koskaan. Ne ovat myös universaaleja ja kulttuuriympäristöstä ilmeisen riippumattomia. Kaiken kaikkiaan niitä on yli 200 ja ne ovat suosittuja ympäri maapalloa. Joskus olen kuullut, että vain Karl Marxia ja Raamattua olisi käännetty yhtä monelle kielelle kuin Andersenin satuja, kuka tietää. Andersen oli myös teatterimies ja näytelmäkirjailija, joten ei ihme, että hänen selkeän draaman kaaren varaan rakennetut sadut taipuvat erinomaisesti myös näyttämölle.
Hatunvaihtoa lastenkammarissa on pieni- muotoista teatteria, jolla on paikkansa. Näkövammaisteatterin ohjelmistossa se on mukava välipala, kun teatteri on viime vuosina tehnyt kohtuullisen isoja ja varsin vaativiakin esityksiä. Koska sen näyttämöllepano on keveästi ja kekseliäästi toteutettu, se sopisi hyvin myös kiertueelle, mikäli sellaista on suunnitelmissa.