Kohtalona iso nenä
Näkövammaisteatteri on jälleen tarttunut klassikkoon, tällä kertaa Edmond Rostandin Cyrano de Bergeraciin. Esitys on Näkövammaisteatterin ja näkövammaisten Kontrapunkti-kuoron yhteisponnistus.
Cyrano de Bergerac sijoittuu 1600-luvun Ranskaan. Näytelmän päähenkilöllä Cyranolla on oikea historiallinen esikuvansa, josta Rostand on muokannut surullisen sankarinsa: miehen, jonka suurikokoinen nenä estää häntä uskomasta omakohtaiseen onneen ja rakkauteen.
Näytelmän keskiössä on Cyranon, Roxannen ja Cristianin suhde. Roxanne on ihastunut nuoreen kadettiin Christianiin, jota luulee runoilijaksi ja sanan säilän ritariksi. Oikeasti Christianin suulla puhuu Cyrano, joka kaunopuheisuutensa lisäksi on taitava miekkailija ja urhea sotilas. Rakkauden sekava soppa onkin valmis ja kaikista kolmesta tulee lopulta häviäjiä.
Mistä Cyrano de Bergerac oikein kertoo? Näytelmän viesti on, että rakkaus ei lopultakaan katso ulkomuotoon ja että häpeästä joutuu maksamaan liian kovan hinnan. Jokaisella on oikeus uskoa itseensä ja siihen, että ansaitsee tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.
Miten Näkövammaisteatteri sitten onnistuu Cyranollaan? Projektissa on ollut vastoinkäymisiä, sillä pääosan esittäjä joutui viime hetkillä luopumaan roolistaan. Häntä paikkaamaan saatiin nopealla aikataululla ammattinäyttelijä Antti Jaakola. Koska aikaa perehtyä rooliin oli vähän, hänellä on näyttämöllä käsikirjoitus kädessään. Roxannen roolissa nähdään yksi Näkövammaisteatterin luottonäyttelijöistä, Riikka Hänninen. Christianin roolissa on Jari Gusev. Tämä kolmikko vetääkin roolinsa mallikelpoisesti. Riikka Hänninen suorastaan hurmaa Roxannena. Ja mikä komedienne hänestä sukeutuukaan kohtauksessa, jossa ollaan herkuttelemassa eväillä keskellä sotatannerta!
Näytelmän puvustus tarjoaa silmäkarkkia ja vanhaa ranskalaista musiikkiperinnettä edustavat kappaleet ovat täysosumia. Kuorolaiset ovat kadetteja, mikä on tietenkin käytännöllinen ratkaisu. Esityskokonaisuus äänineen ja valoineen on tasapainoinen. Ohjaaja Anu Aaltoselle siis jälleen kiitos ja kumarrus! Ja mikäpä oli kuunnella silosäettä, joka välillä tarjoilee makoisia yllätyksiä ja kekseliäitä koukkuja. Joillekin näyttelijöille vielä muistutan, että replikointiin kannattaa mieluummin valjastaa tehoja tarkasta, rauhallisesta artikulaatiosta, kuin liioittelusta tai huutamisesta.