Siirry sisältöön
Airut 10/2019

Kirsi Vass, 40 vuotta opaskoiratyötä

Kirsi Vass Opaskoirakoulun 70-vuotisjuhlilla marraskuussa 2017.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kirsi Vass Opaskoirakoulun 70-vuotisjuhlilla Iiriksessä marraskuussa 2017.
Kuva: Hannele Rontu
Teksti Marianne Tenhami
Kuva Hannele Rontu

Kirsi Vass iloitsee nähdessään hyvin toimivan opaskoirakon. Hänen mukaansa opaskoirien työ on muuttunut vilkkaan liikenteen myötä vaativammaksi.

Näkövammaisten liiton opaskoirakoulun opaskoiratyön koordinaattori Kirsi Vass, 59, tulee haastatteluun kännykkä korvallaan. Puhelimessa työaikaa kuluu paljon, kun hän esimerkiksi keskustelee sairaanhoitopiirien kuntoutusohjaajien kanssa uusista opaskoiranhakijoista ja ratkoo opaskoirankäyttäjien kanssa opastukseen liittyviä ongelmia.

Hän järjestää myös kokouksia, joissa kouluttajien kanssa pohditaan, mikä opaskoira sopii kellekin käyttäjälle. Mahdollisuuksien mukaan hän käy koulutuslenkeillä opaskoiraoppilaiden kanssa joko yksin tai koiran kouluttajan kanssa.

Opaskoirakoidenkin perään yhteistyökursseille ja viikonlopputapahtumiin nainen ehtii. Kirsi Vass ei ole vuosiin kouluttanut omaa opaskoiraa, mutta niitä on hänen työuransa aikana kertynyt melkein sata. Koordinaattorin sydäntä lähellä on opaskoirien valjaiden kehittäminen: niiden on oltava sopivia niin koirille kuin käyttäjille.

Tarhalta koordinaattoriksi

Kirsi aloitti työt 18-vuotiaana silloisella Mäkkylän opaskoirakoululla kesäkuussa 1979. Saman vuoden syksynä hänestä tuli nuorempi opaskoirankouluttaja. Hän oli Suomen ensimmäinen naiskouluttaja ja sai olla välillä täräkkänä mieskouluttajien kanssa, jotta nämä ottaisivat hänet tosissaan.

– Välillä minun oli muun muassa tehtävä raskaita lumitöitä ja kannettava puita, eikä minua yhtään paapottu. Miesten kanssa työskentely oli kovin suoraviivaista. Olen viihtynyt hyvin alusta lähtien.

Vanhempi kouluttaja hänestä tuli vuonna 1985. Vuosien myötä monenlaiset koirapersoonat ja koirankäyttäjät ovat tulleet hänelle tutuiksi.

Juha Herttuaisen johtaja-aikana, vuonna 1998 Kirsistä tuli Opaskoirakoulun johtava kouluttaja. Tuohon aikaan hän koordinoi opaskoirien koulutusta ja teki paljon yhteistyötä hoitoperheiden kanssa, kun niiden kasvattamat pennut olivat testeissä. Toimistotöiden määrä lisääntyi: asiakastyötä puhelimessa, kokouksia, testien sekä esi- ja yhteistyökurssien järjestämistä, kurssiemäntänä toimimista yhteistyökursseilla, testitulosten kirjaamista ja yhteistyötä etäkouluttajan kanssa.

Vuonna 2016 Riitta Liimataisen johtaja-aikana Kirsistä tuli opaskoiratyön koordinaattori.

Opaskoiratyön muutoksia

Parasta Kirsin työssä on nähdä se hyöty ja ilo, jonka opaskoira antaa käyttäjilleen ja kuinka opaskoira laajentaa käyttäjänsä liikkumisympäristöä ja lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia.

– Käyttäjän kunto on opaskoiran ansiosta noussut niin, että hänen kävelyvauhtinsa on nopeutunut yli puolella ja hän on voinut vähentää lääkitystään.

Hänestä on mielenkiintoista tutkia, mikä koulutuskikka auttaa parhaiten mihinkin ongelmaan. Samat menetelmät eivät toimi kaikilla, koska koirat ja ihmiset ovat erilaisia. Kirsistä on palkitsevaa nähdä, miten paljon käyttäjät saavat opaskoiristaan irti positiivisuudella.

Sama pätee nykyiseen opaskoiran koulutukseen.

– Opaskoirilta vaaditaan samoja asioita kuin ennenkin, mutta koska liikene on muuttunut yhä haastavammaksi nopeine, hiljaisine sähköpotkulautoineen, polkupyörineen ja rullaluistelijoineen opaskoiralta vaaditaan yhä enemmän.

Uusina asioina koulutukseen ovat tulleet opastaminen käyttäjän molemmilla puolilla, liukuporraskoulutus sekä liikennekoulutus.

– Otamme iloisina vastaan uusia koulutuskäytäntöjä ulkomaisilta opaskoirakouluilta ja muokkaamme niitä suomalaisiin olosuhteisiin, Vass sanoo.

Ennen opaskoirat opastivat paljon maaseudulla lenkkireiteillä. Nyt valtaosa oppaista työskentelee kaupunki- ja taajamaolosuhteissa. Niiden tehtävät ovat lisääntyneet lenkkeilystä opastamiseen käyttäjien asiointi- ja työreiteillä, julkisissa liikennevälineissä sekä urheilijoiden juoksutreeneissä.

Nykyään opaskoiran koulutuksessa korostuu positiivinen vahvistaminen, jossa käytetään sanallisten kehujen ohella naksutinta ja makupaloja.

Kirsi Vass kertoo koiramateriaalinkin muuttuneen helpommin käsiteltäväksi. Pidempi koulutusaika mahdollistaa positiivisen vahvistamisen käytön.

Ennen oppaiden koulutus kesti yhtäjaksoisesti korkeintaan kolme kuukautta, minkä jälkeen opaskoira meni käyttäjineen yhteistyökurssille eikä käynyt hoitoperheessään koulutuksen aikana. Nyt koiraa koulutetaan noin 20 viikkoa ja sillä on ensimmäisen ja toisen luokan välissä loma, jonka se viettää hoitoperheessään, missä vietetään myös viikonloppuja.

– Lomalta palattuaan koirat muistavat kaiken opitun entistä paremmin ja ovat varmempia, Vass kertoo.

Ennen pentu oli hoitoperheessään vuoden niin, että sitä nähtiin harvoin koululla. Nyt hoitoperheet osallistuvat opaskoirakoulun pentukouluihin.