Vesa Väkeväinen luotsaa Opaskoirakoulua vuosikymmenten kokemuksella
Kiteeläinen nuori mies Vesa Väkeväinen ei arvannutkaan, kuinka merkittävän valinnan hän teki vuonna 1979 hakeutuessaan suorittamaan asepalvelusta Niinisaloon koiraohjaajana.
Armeijasta alkoi Vesa Väkeväisen työura koirien parissa. Vuosikymmenten aikana hän on tullut Suomen opaskoirien käyttäjille tutuksi kouluttajana, kennelpäällikkönä ja nyt Opaskoirakoulun päällikkönä.
Vesa Väkeväinen on aina ollut kiinnostunut koirien kanssa puuhailemisesta. Lapsuuden kodissa perheeseen kuului metsästyskoiria ja Vesalla oli nuoruusvuosina oma luppakorvainen beagle. Koirista hän ei kaavaillut ammattia vaan hankki pätevyyden autonasentajaksi. Armeijassa syttyi kuitenkin kipinä koirien kouluttamiseen.
Vesa Väkeväisen kotiutuessa armeijasta Opaskoirakoululle etsittiin kouluttajaa. Väkeväinen oli tehnyt hyvää työtä Niinisalossa ja hänen nimensä kantautui silloisen Opaskoirakoulun johtajan Jarmo Huhkion korviin. Tuli puhelu ja työtarjous.
Työn vastaanottaminen olisi merkinnyt muuttoa pääkaupunkiseudulle. Vesa Väkeväinen päätti jäädä vielä Kiteelle, mutta lupasi, että mikäli Opaskoirakoululle vielä tulee uudelleen paikka avoimeksi, hän ottaa sen vastaan.
Keväällä 1984 Jarmo Huhkio soitti uudelleen ja tarjosi syksyllä avautuvaa paikkaa. Väkeväinen hyväksyi tarjouksen, pakkasi aviopuolisonsa Sarin kanssa tavarat muuttolaatikoihin ja matka kohti uutta elämää alkoi. Autonasentajan paperit saivat jäädä käyttämättöminä mappiin.
Lähes 70 opaskoiran kouluttaja
Syyskuussa 1984 Väkeväinen puki säänkestävät ulkoiluvaatteet ylleen Espoon Mäkkylässä ja aloitti työt kouluttajaharjoittelijana. Hän sai tutorikseen konkarikouluttaja Lasse Haaralan, jonka ohjauksessa hän tutustui opaskoirien kouluttamiseen ja näkövammaistaitoihin.
Ensimmäinen Väkeväisen kouluttama opaskoira oli enon perheessä kasvamassa ollut labradorinnoutaja Jade. Se meni Kajaaniin käyttäjänsä ensimmäiseksi koiraksi.
Vuodet vierivät vauhdilla. Vesa Väkeväinen koulutti koiria ja auttoi yhteistyökursseilla uusia koirakoita löytämään yhteisen sävelen. Syysmyrskyissä tehdyt lenkit ja räntäsateissa kastuneet kintaat unohtuivat aina, kun hän sai nähdä uuden koirakon lähtevän kotiin parivaljakoksi hitsautuneena.
– Kouluttajan työ on mielenkiintoista ja antoisaa, mutta välillä myös raskasta ja stressaavaa. Vastuu siitä, että koira toimii oikein ja opastaa käyttäjäänsä turvallisesti, painaa harteilla. Kaikkea edes kokenut kouluttaja ei pysty ennustamaan tulevasta yhteistyöstä, Vesa Väkeväinen sanoo.
– Kurssin lähestyessä viimeiset yöt menivät aina kevyillä unilla.
Kouluttajan alkuvuosista Väkeväinen muistelee erityisellä lämmöllä yhteistyökursseja sotasokeiden kanssa.
– Tapasin suuria persoonia ja sain kuulla monenlaisia tarinoita. Kurssit pidettiin silloin Tuusulanjärven rannalla Onnelassa. Se oli miljöönä aivan erityinen.
Nykyään yhteistyökurssit järjestetään Itäkeskuksessa Iiriksessä.
– Liikenne ja elämänrytmi on hektisempää, Väkeväinen sanoo.
– Kouluttajat ja koirakot joutuvat aina vaan haasteellisempiin tilanteisiin.
Kenneliin ja klinikalle
Vuonna 1990 Vesa Väkeväisestä tuli pienen tyttären isä. Kouluttaja joutuu matkustamaan paljon ja työmatkat veivät isän päiviksi pois perheen luota.
– Olin tehnyt paljon töitä tarhalla ja eläinlääkintäpuolella. Kun 90-luvun puolivälissä tuli tilaisuus katsoa opaskoira-alaa toisesta perspektiivistä tarhan puolelta, vaihdoin kouluttajan tamineet tarhahaalareihin.
Kennelpäällikkönä Vesan tehtäviin kuuluivat muun muassa tarhaolosuhteiden kehittäminen ja Opvet-klinikan sekä spermapankkitoiminnan käynnistäminen. Väkeväisen ääni ja rauhallinen olemus tulivat tutuiksi Suomen opaskoirakäyttäjille. Oli sitten kyse ruokinnasta, sairauksista tai valjashuolista, häneltä on saanut neuvoja ja apua.
– Hyvillä kennelolosuhteilla on iso merkitys koiran jaksamiseen ja oppimiseen, Väkeväinen kertoo.
– Tämä on jatkuvaa kehitystyötä pienin, mutta tärkein askelin.
Oma klinikka ja eläinlääkäripalvelut mahdollistivat jalostustyön kehittämisen spermapankkitoiminnaksi asti. Nykyään pankki on maailmanlaajuisestikin merkittävä palveluntarjoaja. Sillä on yli 1200 asiakasta eri puolilta maailmaa.
Koiranpennut ja kädentaidot akkujen lataajina
Opaskoirakoululla syntyy vuosittain noin 10 pentuetta. Väkeväisestä on kehkeytynyt kaiken muun ohella myös melkoinen kätilö: hän on auttanut maailmaan 186 pentuetta.
– Pentujen parissa työskentely on bonustyötä. Se on koiratyön parasta antia ja auttaa jaksamaan, Vesa Väkeväinen sanoo.
Vapaa-ajalla Väkeväisen voi löytää golf-kentältä tai omakotitalon pihamaalta. Mies on myös kätevä käsistään. Kotiverstaalla valmistuvat käsintehdyt puukot ja sikarilaatikkokitarat.
Keväällä 2020 Väkeväinen sai uuden työtarjouksen, kun häntä pyydettiin Opaskoirakoulun päälliköksi.
– Myöntävä vastaus oli helppo antaa. Meillä on töissä osaava porukka, joiden tukeen ja ammattitaitoon voin luottaa sataprosenttisesti, Väkeväinen sanoo.
Työ Opaskoirakoulun johdossa alkoi tammikuussa nimikkeellä Opaskoirakoulun vastaava ja toukokuusta alkaen Opaskoirakoulun päällikkö. Tulevaisuuden tavoitteista Väkeväinen kertoo, että työ koirien hyvinvoinnin parantamiseksi jatkuu. Uusi tarharakennus tulee viemään paljon resursseja, mutta samalla Väkeväinen toivoo voivansa kehittää Opaskoirakoulun ja Näkövammaisten liiton Iiriksessä sijaitsevien toimintojen yhteistyötä entistä tiiviimmäksi.
– Suhtaudun tulevaisuuden haasteisiin positiivisesti ja innokkaasti. Meillä on loistava, työhönsä sitoutunut joukkue. Työni on asiansa osaavien, mukavien ihmisten johtamista, Vesa Väkeväinen sanoo.