Hannes Tiiran muistolle

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta syksy 1974. Vuosikurssimme fuksiporukkaan kuului kaksi sokeaa opiskelijaa, Ojasen Mikko ja Tiiran Hannes, jotka osoittautuivat mitä mainioimmiksi seuramiehiksi. Kummankin ympärille muodostui aina iso kurssikaverijoukko, kun haluttiin kuulla hauskoja sattumuksia ja teräviä kommentteja. Kuulolla oli usein myös Vihisen Pirjo, jonka sukunimi muuttui sittemmin Tiiraksi.

Hanskin kanssa naureskelimme sitä, miten samanlaiset nimet meillä on: Toinen on Hannes Ilmari Tiira, toinen Hannu Ilmari Kiuru, molemmat syntyneet vuonna 1955. Opiskelun alussa kuuluimme samaan seurakuntaankin, Tapiolaan. 40 vuotta myöhemmin tuli vielä yksi yhteinen tekijä lisää, kun myös minä aloin käyttää näkövammaisten valkoista keppiä.

Mikosta, Pirjosta ja minusta tuli vain pappeja, mutta Hanneksesta tuli paljon muutakin: tietokirjailija, sanaseppo ja lintumies.

Hannes oli erittäin aktiivinen Facebookissa, jossa hän kertoi avoimesti kuulumisiaan ja jossa kaikki hänen päivityksensä olivat julkisia. Selasin Hanneksen päivityksiä kuluvan vuoden osalta. Aloitin kohdasta 1.1.2019. Siinä hän iloitsee, että nyt alkoi se vuosi, jona Pirjo jää eläkkeelle. Pala nousee kurkkuuni, kun Hannes kirjoittaa: ”Ihminen päättää, Jumala säätää, mutta ellei kumpikaan lähiaikoina kuole, vedämme takataskusta matkaliput Wieniin ja Kuusamoon”.

Kuolema oli jo tässä vaiheessa saanut Hanneksesta vahvan otteen. Vaikka lääkäreitten, lääkkeitten ja sairaalassaolojaksojen avulla yritettiin kuolemaa pitää loitolla, alkoi potilaallekin kesän korvilla käydä selväksi, että kyse on vain viivytystaistelusta. Hanski kuitenkin toivoi elävänsä vielä vuoden, pari. Sairaalassa Hannes laski, kuinka monta linturetkipäivää hän lasarettireissujen takia menetti.

Tammikuussa Hannes oli vielä toiveikas uusimman kirjansa Hurtasta Porthaniin kustantajan mahdollisesta löytymisestä. 20. kesäkuuta tärppäsi, kun Warelia Sastamalasta halusi kustantaa kirjan, joka ilmestyy siis postuumisti. Minulla oli muuten ilo ja kunnia saada arvostella hänen ensimmäinen kirjansa Säteitä pimeässä: sokean papin muistelmia vuonna 1982.

23. tammikuuta Hanski summasi elämäänsä Facebookissa: ”Lapsuuteni haave: Päästä pois sokeainkoulusta. Nuoruuteni haaveet: Valkolakki, tyttöystävä, itsenäinen elämä omassa kodissa. Miehuuteni haaveet: Kirjoittaa kirja ja tavata aniharvinainen lintu. Pääsin oppikouluun sokkolasta, sain tyttöystävän, ihana vaimo mulla on ollut 40 vuotta, oma koti yhtä kauan. 21 kirjaakin olen kirjoittanut ja ollut löytämässä Euroopan toisen siperiankurpan. Jäljellä on enää yksi haave: Jumala, anna minun kuolla jollain lempeämmällä tavalla kuin oli vähällä käydä lokakuun 3. päivän vastaisena yönä 2018.”

22. maaliskuuta Hannes toteaa, miten lääkäri kertoi hänen tilanteestaan vertauskuvan avulla: ”Sinä olet kuin hiipuva hiillos, kommentoi hän. Tulin ensin surulliseksi, hieman syvemmältä rouhittuani onnelliseksi. Saisinpa ollakin hiipuva hiillos, joka hiljaa heikkenee, kunnes viimeisen liekin, sen hennon ja haikean, sammuttua kuolee pois. Ei enää tuskia eikä tämän maailman raastavaa melua. Lähtö toiseen todellisuuteen kuin portista. Mielenkiintoista nähdä, mitä sen takana on.”

19. elokuuta kello 18.09 voipunut lintumies jaksaa vielä vitsailla sukunimestään:

”Seppälän Tapio kertoi minun olevan tunnettu mies ulkosaaristossakin. Tunnettu ja vaarallisena pidetty. Oli kas nähnyt Kylmäpihlajassa, se Seppälä laudanpätkän, jossa luki TIIRAVAARA. Itse olen tuon vaaran käytännössä kokenutkin. Kalajoen Letonnokassa lapintiira nokkaisi ohimooni reiän. Suku on pahin, totesin silloin filosofisesti”.

Hannes kuoli 19. ja 20.8. välisenä yönä.

Kun Hannes sai viimeiseksi jääneen kirjansa kustantajan Sastamalasta, lienee paikallaan minunkin jättää viimeinen tervehdykseni Tiiran Hannekselle sanoilla, jotka on kirjoitettu Sastamalan Pyhän Marian kirkossa säilyneitten keskiaikaisten ruumispaarien perälaudassa. Teksti kuuluu: Tänään minä, huomenna sinä, hautaan kannetaan.

Hanskille hyvää matkaa,

Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

Teksti on tiivistelmä blogitekstistä, joka löytyy Kotimaa24-sivustolta: www.kotimaa24.fi/blogit/kurssikaverini-hannes-tiiran-muistolle-tanaan-mina-huomenna-sina/