Mirja Kallio in memoriam
Mirja Esteri Kallio syntyi 25.1.1934 Pomarkussa Maria ja Jaakko Jalmari Kallion 13-lapsiseen perheeseen kymmenentenä lapsena. Hän kuoli sairauden uuvuttamana Pomarkussa 19.7.2020.
Lapsuus- ja nuoruusvuodet hän vietti kodissaan Isojärven rannalla, kävi kansakoulun ja teki pienviljelijäperheessä kotitöitä.
21-vuotiaana Mirja lähti Helsinkiin Sokeain Ammattikouluun kolmevuotiselle käsityölinjalle. Koulun jälkeen hän palasi kotiin vuodeksi, jolloin hän istui paljon kangaspuiden ääressä kutomassa ikkunaverhoja, pöytä- ja pyyheliinoja, ja neulomassa taidokkaita villapaitoja ja hartiahuiveja. Tämän vuoden aikana hän myös jäljensi pistekirjoja Sokeain kirjastoon.
1960-luvun vaihteessa Mirja muutti Helsinkiin, suoritti keskikoulun Helsingin Yksityislyseossa iltalinjalla ja sai hetimiten työtä Sokeain Keskusliiton äänittämöstä, ensin äänitteiden kopioijana ja sittemmin äänittäjänä, josta työstä hän jäi pitkän työuran tehtyään eläkkeelle.
Mirja oli lämmin ja aito työtoveri. Hänellä oli ymmärtävä ammattitaito ja hyvin tarkka korva. Äänitysstudiolla hän sanoi aina, jos jokin meni väärin tai lukiessa tuli kömmähdys. Hän pani nauhurin kiinni ja sanoi lempeästi: Otetaan uudestaan.
Mirjan mielipide oli tärkeä kaikille lukijoille. Tarkkaan he kuuntelivat, kun Mirja perusteli, miten tämä kohta pitää lukea, jotta se menee kasetilla perille. Se ei saanut olla näyttelemistä eikä ulkoa lukemista, vaan läheinen lukutapahtuma ystävälle.
Ulkoilu, patikkaretket ja uinti kuuluivat Mirjan harrastuksiin, samoin ruoanlaitto ja käsitöiden teko aina vanhuuteen saakka.
Myös lauluharrastus oli Mirjalle rakas. Kamarikuoro Kontrapunktin riveissä hän viihtyi yli 20 vuotta.
Oman panoksensa hän antoi Helsingissä toimiessaan vapaaehtoisena Seurakuntayhtymän Juttupuhelimessa sekä Kirjastoyhdistyksen äänikirjaraadissa.
1990-luvun loppupuolella Mirja sai käyttöönsä ATK-laitteet ja siitä lähtien hän harrasti kirjoittamista. Näin syntyi monia runoja sekä suorasanaista tekstiä.
Kirjoitusharrastuksesta jäävät elämään kirjat Muistoja Sokeain ammattikoulusta 1955–1958, Jaakko Kuitunen suksilla ja Muistelen, muistelen.
Noin 30 vuoden ajan Mirja vietti kesät omalla mökillään Isojärven rannalla ja viimeiset kaksi vuotta asui Pomarkun keskustassa.
”Kuka iloa lennättää, kun sinä lähdet?” (ote Mirjan runosta)
Aino Kallio, Mirjan sisar
Jouko Lehtonen, työtoveri Näkövammaisten Keskusliitossa