Tekstivastine: Sokeain kuunnelmapalkinto 2021

Tältä sivulta voit lukea Airut 2/2022:ssa julkaistun ”Sokeain kuunnelmapalkinto 2021″ -äänijutun tekstivastineen. 

Voit kuunnella jutun osoitteessa soundcloud.com/nakovammaistenliitto/sokeain-kuunnelmapalkinto-2021

Kuunnelma: Aavikon Armi tässä terve. Synnyin syyskuussa 1958 ja kuolin tammikuun toisena päivänä 2002. Siinä välissä olin elossa. 

Riikka: Hännisen Riikka tässä terve. Synnyin lokakuussa 1980 ja tällä hetkellä olen erittäin vankasti elossa. Ja kuulit juuri, miten alkaa Armi Aavikko Siinä välissä olin elossa-kuunnelma, jossa Armi Aavikkoa esittää Minka Kuustonen. Tämä kuunnelma kuultiin viime kesänä Radio Suomessa 20-osaisena sarjana ja se on voittanut vuoden 2021 Sokeain kuunnelmapalkinnon, ja tämän palkinnon on antanut Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry Sokeain kuunnelmaraati. Me ollaan täällä Kati Kaartisen työhuoneella Villa Kivessä, täällä on ihanat narisevat puulattiat ja onko tämmöinen korkee tää huone? 

Kati: On, joo. 

Riikka: Kuulostaa siltä. 

Kati: Taitaa olla kolmee metriäkin, tosi korkeet vanhat, vanhan puutalon huoneet. 

Riikka: On, ja valoisa, sen mä nään täällä sen verran, että valoisaa on. Ja sä sanoit, että ikkunat on tonne Töölönlahdelle, voiks sä kuvailla, mitä siitä näkyy siitä ikkunasta? 

Kati: Joo, tässä on ihan, tässä on kaks tämmöistä aika isoo ikkunaa. Ja siinä on ensin tommoinen pieni parveketerassi, tai ei niin pienikään, ja sitten sen takaa näkyy Töölönlahti ja sielt näkyy Ooppera-rakennus. Ja sit tässä on aivan ihanat isot puut, kevät- ja kesäaikaan siis aivan valtava vihreys tässä. Ja sit syksyllä taas ruskan värit, et tää on kyl ihan kirjoittajan paratiisi tää Villa Kivi. 

Riikka: Sä sanoit, että täällä sä oot Armi-kuunnelmaa synnytellyt. 

Kati: Joo, täällä mä sen kirjoitin sillon 2020, ja sit vielä vähän siinä 21-alkuvuodesta. 

Riikka: Onko Armi ollut sulle tuttu aikaisemmin, vai minkälainen on sulla ollut suhde Armiin ennen tätä kuunnelmaa? 

Kati: No se ei ollut kyllä tuttu, että mä muistan Armin lähinnä niistä loppuvuosien lööpeistä. Ja semmoinen hämärä muistikuva on, et ai niin, tää oli se missi. Ja sit mä muistan siis lapsuudesta paperinukke, jostain tämmöisestä Seura- tai Apu-lehdestä, ku leikattiin paperinukkeja, siellä oli aina päivän julkkikset, niin sieltä mä muistan, et mä oon sen paperinuken, et Armi oli. Kyl mä lähin tutustuun, niin aika puhtaalta pöydältä, et en juurikaan tiennyt mitään. 

Riikka: Niinpä niin, tästä asiasta puhuttiin myös kuunnelmaraadissa, jossa siis minä olen mukana. Ja aika moni raatilainen ja myös viime vuonna aika moni muu oma tuttu ja minä mukaan lukien sanoi tätä ihan samaa, että Armi oli vaan se sellainen joku laulava missi, ja laulokohan se nyt niin hyvinkään edes? Ja tämmöinen paperinukke vaan, ja hänestä se kuva oli hyvin kaponen. Ja tää kuunnelma laajensi sitä kuvaa aika lailla. Armista tuli ikään kuin kokonainen ihminen. Itse asiassa aivan siitä samasta asiasta puhuu Armia näytellyt Minka Kuustonen, jota mä myös haastattelin. Minka olikin tässä etäyhteydellä haastattelussa. 

Minka: Sit ku mua pyydettiin tähän, niin mä luin Armista kertovan kirjan ja katoin tosi paljon kaikenlaisia clippejä YouTubesta ja kuuntelin paljon musaan ja tutustuin Armin persoonaan. Ja katsoin alkuaikojen haastatteluja, ja teki kyl tosi ison vaikutuksen, miten valtavan aito ja ihastuttava ihminen hän selvästi oli. (pätkä kuunnelmasta) Mä kuuntelin usein alle ennen ku me äänitettiin, niin mä kuuntelin paria haastattelua, et mä sain jotenkin Armista kiinni. Ja jotenkin, et mä halusin… mä en halunnut imitoida, mut mä halusin ottaa sen asenteen sieltä. Mä halusin, että siinä ei oo päällä mitään, vaan että se tulee puhtaasti jotenkin sydämestä. 

Kati: Alussa mä aika paljonkin pohdiskelin ehkä semmoisia eettisiä asioita, että minkälaista tarinaa haluu lähtee kertoon, ja minkälaista tarinaa missään nimessä ei. Kun mä tutustuin niihin kaikkiin taustamateriaaleihin, lehtijuttuihin ja tallenteisiin ja elämänkertoihin, niin sit mul tuli vahvasti semmoinen olo, että ainakaan ei haluu lähtee samalle linjalle kuin vaikka se lööppilehdistö, ei haluu lähtee repimään sitä ihmiselämää, vaan koittaa löytää sieltä lööppien takaa se oikee ihminen, mikä se mahdollisesti ois voinut olla. Ja siin mul oli kyl sit apuna ne haastattelut, joita me tehtiin paljon, joita kuultiin myös siinä sarjassa. Tavallaan myös niiden kautta, ihmisten kautta, jotka Armin oli tuntenut tavalla tai toisella, niin pääsi muodostamaan sitä käsitystä, josta sitten rakensi sitä fiktiivistä tarinaa. Mutta kyl siinä on myös iso vastuu, että sit pitää kirjoittaa, ei sen ihmisen tai henkilön ylä- eikä alapuolelta, ei nostaa liikaa jalustalle tai ehkä ollenkaan jalustalle, eikä myöskään kattoo alaspäin, vaan yrittää kattoo kohti sitä henkilöö ja ihmistä. Semmoinen olo tuli, et hän oli tavattoman suora ja helposti lähestyttävä, jotenkin hyvin jalat maassa oleva ihminen. Ja kaikissa niissä haastatteluissa, niin nää jotenkin kaikki toisti lähes sen saman, et Armi oli aivan ihana ja että häntä oli kauheen helppo lähestyä ja mutkaton. Ja ikään kuin jotenkin tavallinen on kauheen huono sana, mut jotenkin hyvin helposti lähestyttävä. Ja sitten mä koin, et hän oli myös tosi huumorintajuinen ja rohkee, uskalsi heittäytyä asioihin, mitä ei ehkä osannutkaan ollenkaan. 

(pätkä kuunnelmasta) 

Riikka: Vaikka tää kuunnelma perustuu todellisiin henkilöihin ja tositapahtumiin, niin tässä on myös mukana paljon fiktiota, kuvitelmaa siitä, miten keskustelut ois voinut mennä tai tietyt kohtaamiset ois voinut mennä. Ja silti kuunnelmassa on mukana muun muassa Danny, joka hänkin on edelleen vankasti elossa, ja myös Dannyn vaimo Liisa on edelleen elossa. Tässä on Kati Kaartisen ajatuksia siitä, miltä tuntu tehdä kuunnelmaa ihmisistä, jotka oikeasti ovat elossa? 

Kati: Niin ehkä siihen pätee vähän sama kuin Armista kertomiseen, että fiktiivinen hahmohan siitä, fiktiivinen henkilö siitä Dannystakin sitten tuli. Mut siinä on vaan se ero, et Danny on vielä oikeasti täällä tän ilmaisessa. Mut mä jotenkin koen, ku me Dannyakin käytiin haastattelemassa, että sen myötä mä koin näin, et me saatiin ikään kuin oikeutus tai lupa tälle sarjalle. Ja se ehkä… niin mä aattelin, että Dannystakin, Dannyn henkilöstä täs sarjassa tuli ei ollenkaan yksioikoinen henkilökuvaus, vaan näin mä koen, et hänestä tuli myös kokonainen henkilö. En oo Dannylta kuullut kommenttia tästä sarjasta. 

Riikka: Ja lopuksi Minka kertoo vielä siitä, miltä tuntui tehdä ensimmäistä isoa kuunnelmaa? 

Minka: Tosi intiimiä, me oltiin näyttelijöiden kanssa sellaisessa huoneen kokoisessa kopissa omien mikkien ääressä. Ja ohjaaja äänisuunnittelija toisessa huoneessa. Ja sit me kuullaan niitten ääni. Ja kun ääni on niin herkkä työkalu, et jotenkin kaikki, mitä siel tapahtu vastanäyttelijän kanssa, tai ku me oltiin monen metrin pääs toisistamme, niin sit se jotenkin se tiivisty se kohtaus, koska ne dialogit käytiin niin jotenkin silleen keskittyneesti. Niin must tuntuu, et aina siin se tuntu tosi voimakkaasti. Ja välillä, että välillä siellä oli tosi hauskoja kohtauksia välillä, intensiivisiä rakkauskohtauksia ja pussauskohtaukset tehtiin silleen, että pussattiin omaa kättä. Se oli tosi hauskaa. Ja sit siellä loppupään surullisia kohtauksia tehdessä, niin välillä piti keskeyttää nauhoitukset, ku rupes itkettään niin kovasti. Niinku tosi paljon erilaisia tunteita tuli käytyä läpi, ja ei oo ollut vastaavaa kokemusta näyttelijän työllisesti, että ois koskaan mennyt noin tunteisiin. Ja se oli mulle aika yllätys, koska en tiennyt, että äänirooli jotenkin voi olla niin kokonaisvaltainen, ja mä olin tosi iloinen siitä. 

(pätkä kuunnelmasta, lisäksi puhelinvastaajaviesti sekä pieni pätkä musiikkia) 

Riikka: Armi Aavikko Siinä välissä olin elossa-kuunnelmasarjan käsikirjoitti Kati Kaartinen ja ohjasi Antti Leino. Äänisuunnittelusta vastasivat Jukka Herva ja Anders Wicksten. Armi Aavikkoa näytteli Minka Kuustonen ja Dannya Ilkka Heiskanen. Ja kuunnelman voi kuunnella YLE Areenasta vaikka heti. 

(loppuun Armin musiikkia, tallenne päättyy)