Siirry sisältöön
paakirjoitus
Airut 10/2018
Pääkirjoitus

Mikä uhkaisi valkoista keppiä?

Reijo Juntunen
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Teksti Reijo Juntunen, Näkövammaisten liiton kehityspäällikkö

Valkoinen keppi on toiminut näkövammaiselle tärkeänä apuvälineenä jo kauan. Kepin olemukseen, materiaaleihin ja käyttötekniikoihin on tullut vain pieniä asteittaisia parannuksia vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Valkoisen kepin evoluutio on ollut lähinnä itseään korjaava mutta ei uudistuva.

Keppiin on pyritty lisäämään vuosien varrella jos jonkin moista ominaisuutta, mutta yksikään ratkaisu ei ole kyennyt syrjäyttämään keppiä sen perustehtävässään. Jos seurataan yleistä teknologista kehitystä, jossa muutosvauhti ja uudistumisvaiheet seuraavat toisiaan kiihtyvässä syklissä, on jopa hieman ihmeellistä, että valkoinen keppi on säilynyt näin muuttumattomana läpi vuosien.

Näkövammaisten saataville on tullut kyllä uutta teknologiaa esimerkiksi älypuhelinten, navigointisovellusten ja sisätilapaikannuksen kehittymisen myötä. Lähtökohtana on kuitenkin, että teknologia tukee kepin käyttöä mutta ei korvaa sitä.

Voiko keppiä edes korvata? Jotkut tutkijat ovat maalailleet tulevaisuudenkuvaa, jossa ihmisen aisteja voidaan täydentää ja jopa lisätä kokonaan uusia aisteja. Kuten kuulovammapuolella sisäkorvaistute mullisti maailmaa, myös näköaistin kohdalla on samansuuntaista kehitystä käynnissä. Kantasoluhoitoja testataan ja videokuvan digitaalista välittämistä aivoihin kokeillaan jo maailmalla.

On kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että kepin löytäisi ainoastaan näkövammaismuseon näyttelyesineistön joukosta. Optimistisimmat tutkijat ovat esittäneet, että 2030-luvulla suurin osa näkövammoista voidaan kokonaan ehkäistä tai korjata. Se, käykö lopulta näin, jää nähtäväksi.

Nostetaan nyt kuitenkin hattua apuvälineelle, joka ei aivan vähästä suostu jäämään historiaan, vaan pysyy näkövammaisten kulkijoiden mukana vielä ainakin seuraavat pari vuosikymmentä. Hyvää valkoisen kepin päivää!