Kuvailutulkattu SM-liigan ottelu sai näkövammaiset fanit liikkeelle
Näkövammaiset lätkäfanit alkavat jo olla tuttu näky Lappeenrannan Kisapuiston katsomossa. Tällä kertaa jännitettiin, voittaako pelin SaiPa vai KooKoo.
Etelä-Karjalan Näkövammaiset ovat järjestäneet kuvailutulkkauksen SaiPan peliin jo kahtena edeltävänä kautena. Nyt kolmantena kautena kutsun katsomoon saivat myös Pohjois-Kymen Näkövammaiset, kun vastassa oli KooKoo.
Ennen peliä kokoonnuttiin Etelä-Karjalan Näkövammaisten toimintakeskuksessa, jossa SaiPan sportmanageri eli urheilujohtaja Antti Tuomenoksa kertoi työstään sekä molempien joukkueiden pelitilanteesta ja pelaajista. Samalla hän totesi, että meneillään on SaiPan 70-vuotisjuhlavuosi. Tuomenoksa vastasi osallistujien kysymyksiin ja avasi jääkiekkojoukkueiden budjetteja niin Suomessa kuin maailmallakin.
Milja Tikkanen, 80, ja hänen avustajansa Mervi Piippo-Lemmitty kertoivat osallistuneensa kuvailutulkattuun peliin joka kerta, sillä he molemmat seuraavat jääkiekkoa muutoinkin. He hehkuttivat yhdessä Juha-Pekka Taskisen kuvailutulkkausta, joka Mervillekin oli tullut tutuksi edellisellä kerralla Miljan kuulokkeiden kautta.
– Jääkiekkopeli on intensiivinen ja nopeasti etenevä ja jos siinä on hyvä selostaja, niin kuin Taskinen on, niin siitä pääsee kiinni vaikkei näekään, Mervi toteaa.
Pääasia viihtyminen
Kuvailutulkkaajana toiminut Juha-Pekka Taskinen koki nyt kolmannen tulkkaamansa pelin jälkeen suorituksensa sujuneen notkeammin kuin aiempina kertoina.
– Pääasia on, että porukka viihtyy ja saa kivan elämyksen, Taskinen sanoo.
Hän kertoi huomanneensa ensimmäisen tulkatun pelin jälkeen, että käydessään yksin katsomassa pelejä hän havainnoi paljon muutakin kuin sen, mitä jäällä tapahtuu. Siksi hänkin haluaa tulkkauksen avulla tuoda esille koko hallin tapahtumia.
Juha-Pekka Taskisen mielestä tärkein ohje muille urheilua kuvailutulkkaamaan lähteville on kokeilla rohkeasti, sillä tulkkauksessa ei ole olemassa selkeästi oikeaa ja väärää. Hän kertoi aluksi itsekin miettineensä, mitä hommasta oikein tulee, mutta päätti sitten vain yrittää parhaansa.
– Kun olen kysynyt ihmisiltä, mitä he kaipaavat ja mikä heidän kokemuksensa tulkkauksesta on, olen saanut itselleni ohjenuoraa. Sen jälkeen on vain luotettava itseensä ja siihen, mitä ympärillään näkee ja kerrottava se rauhallisesti.
Kuvailutulkkaajan olisi hyvä myös saada katsojilta rehellistä palautetta. Taskinen ehdottaa muille näkövammaisyhdistyksille, että sielläkin kokeiltaisiin kuvailutulkkausta. Edellytyksenä on, että löytyy sellainen ihminen, joka pystyy pukemaan sanoiksi näkemänsä.
– Kannattaa lähteä matalalla kynnyksellä kokeilemaan peliin esimerkiksi yhden tai kahden näkövammaisen kanssa. Kun toimii tällä tavoin silminä kahdelle, seuraavalla kerralla on helpompi toimia kuulokkeiden kautta silminä jo useammalle katsojalle.
Opaskoira Ropsukin innostui
Hannu Koverola oli tullut Pohjois-Kymestä seuraamaan kuvailutulkattua jääkiekkoa ensimmäistä kertaa. Hän yllättyi positiivisesti, kuinka tarkasti pystyi selostuksen avulla seuraamaan ottelua.
– Yhdistysten yhteistyö tällaisissa tapahtumissa on hyvä asia. Jatkossa yhteinen aika toimintakeskuksella ennen peliä voisi olla pidempikin, jotta ehtisi paremmin jakaa kuulumisia ja tutustua toisen yhdistyksen jäseniin.
Näkövammaisten osallistujien mukaan selostus kattoi hyvin sen, mitä normaalisti näkevä katsoja näkee kisahallissa: meneillään olevan pelin, katsojien reagoinnin, katkojen aikana jäätä putsaavat kuvioluistelijat ja toimitsijoiden, järjestyksenvalvojien sekä muun henkilökunnan toiminnan.
Jääkiekkopeliin oli päässyt mukaan myös opaskoira Ropsu, joka herätti muiden katsojien mielenkiinnon seuratessaan ottelun touhuja intensiivisesti. Pelin päätyttyä kuulutuksen julistaessa erän päättyneen SaiPan voittoon 2–1, osallistui Ropsukin katsojien hurraukseen haukahtamalla emäntänsä yllätykseksi kaksi kertaa.