Kuvailutulkkauksesta valmistui selvitys
Kuvailutulkkauksen tekijät, tilaajat sekä palvelun käyttäjät eivät kohtaa riittävästi.
Selvityksen avulla pystyttiin antamaan suosituksia tilanteen parantamiseksi.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu on toteuttanut Kuvailutulkkauksen nykytila Suomessa -selvityksen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella. Selvityksen toteuttamisesta vastasi kuvailutulkkauksesta väitellyt filosofian tohtori Maija Hirvonen.
Kuvailutulkkauksen kokonaistilanteesta Suomessa on selvityksen myötä saatu ensimmäistä kertaa tutkittua tietoa. Maija Hirvosen mukaan työn aikana nousi esiin enemmän uusia kysymyksiä kuin löytyi vastauksia. Selvitys on kuitenkin ponnahduslauta jatkotutkimukselle ja kiinnostava myös kansainvälisesti.
Merkittävimmät kansainväliset kuvailutulkkausta koskevat tutkimukset ovat Hirvosen mukaan ADLAB-konsortion ADLAB Pro 2012 ja ADLAB 2016.
– Näissä kartoitettiin kuvailutulkkauksen tilaa kuudessa EU-maassa. Suomi ei ollut mukana, ja siksikin nyt valmistunut selvitys tuo tärkeää tietoa, Maija Hirvonen toteaa.
Tietoa kuvailutulkkauksen käyttäjiltä, tekijöiltä ja tilaajilta kerättiin verkkokyselyllä, johon oli mahdollista osallistua myös puhelimitse. Lisäksi kyselyn Maija Hirvosen ohjauksessa toteuttanut FM Betta Saari haastatteli useita toimijoita. Hirvosen alustamat ja juontamat ryhmäkeskustelut toteutettiin webinaareina yhteistyössä Näkövammaisten liiton kanssa. Webinaarien tallenteet löytyvät Näkövammaisten liiton YouTube-kanavalta.
– Metodit olisivat vaatineet enemmän ihmistyövoimaa eli budjetti oli liian pieni. Meillä oli laajat tavoitteet ja kolme kohderyhmää: kuvailutulkkauksen käyttäjät, tekijät ja tilaajat. Kun työ jatkuu, metodejakin voi kehittää. Tiedon syventäminen vaatii lisää tutkimusta, Maija Hirvonen sanoo.
Lisää tietoa kuvailutulkkauksesta
Sorin Sirkuksen Soilu-näytöksessä
Tampereella joulukuussa.
Selvityksen tavoitteena olivat kuvailutulkkausta koskevan tiedon kartuttaminen, suosituksen antaminen kuvailutulkkauksen järjestämisestä ja kuvailutulkkauskoulutuksen kehittäminen.
– Tiedon kartuttaminen toteutui hyvin. Suuria määriä näkövammaisia emme tavoittaneet, mutta kuvailutulkkauksen tekijät ja tilaajat saavutettiin hyvin, Maija Hirvonen sanoo.
Tulosten perusteella pystyttiin antamaan joitakin suosituksia. Olisi esimerkiksi tärkeää perustaa keskitetty tiedonvälitysfoorumi, josta löytyisi kaikki kuvailutulkkaukseen liittyvä tieto.
– Lisäksi ilmeni selkeä jako arjen kuvailuun ja toisaalta ammattilaisten tuottamiin produktioihin, esimerkiksi elokuvaan tai televisioon. Tarvitaan erilaista koulutusta erilaisiin kuvailutulkkaustehtäviin. Suomessa ei välttämättä lopulta ole vain yhtä instanssia, jossa koulutetaan kuvailutulkkeja, Hirvonen sanoo.
Tavoitteeksi järjestäytyminen
Näkövammaisten kannalta kipein selvityksestä nouseva tarve on kuvailutulkkauksen saatavuus ja kuvailutulkkauksen tekijöiden, tilaajien sekä palvelun käyttäjien kohtaamattomuus.
– Kuvailutulkkausta tarvitaan joko osana muuta toimintaa, esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan antamana palveluna tai erityisenä palveluna, Maija Hirvonen sanoo.
Selvitystä kommentoineen asiantuntijaryhmän työtä johtanut Eija-Liisa Markkula on Hirvosen kanssa yhtä mieltä.
– Kela-korvattava kuvailutulkkauspalvelu on vielä kaukainen haave, mutta sitä kohti olemme hitaasti menossa, hän uskoo.
Markkulasta on demokraattista, että mukana olivat kaikki tahot, käyttäjät, tuottajat ja tekijät, ja että saatu tieto on kaikkien käytettävissä. Markkulan ja Hirvosen mukaan olennaisinta on nyt tiedon levittäminen ja tiedonsaanti, mikä edellyttää järjestäytymistä ja keskitettyä tiedonlähdettä.
– Kuvailutulkkaustietoa sisältävän verkkoalustan luominen on konkreettinen ja helposti toteutettavissa oleva asia, Maija Hirvonen sanoo.
Lainsäädännön puolella kehitettävää
Selvityksen valmistumista seurannut Kulttuuripalvelun puheenjohtaja Timo Kuoppala muistuttaa, että Suomi on ratifioinut YK:n Vammaisten oikeuksien yleissopimuksen, jonka 30. artiklassa valtio tunnustaa vammaisten ihmisten oikeuden osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa kulttuurielämään. Tällä hetkellä Suomen laki velvoittaa kuvailutulkkaukseen ainoastaan digitaalisten palveluiden kohdalla.
– Laki velvoittaa noudattamaan WCAG-kriteeristöä AA-tasolla ja siellä kuvailutulkkaus mainitaan. Kuvailutulkkausta ei kuitenkaan vaadita, jos visuaalisesti esitetty käy muulla tavalla sanallisesti ilmi, ja laki koskee vain julkisia verkkopalveluja, joista Yleisradio on rajattu pois, Maija Hirvonen sanoo.
Kuvailutulkkausta koskevaa lainsäädäntöä tulisikin kehittää.
– Kuvailutulkkauksen tarpeita on monenlaisia. Lainsäädännön pitäisi seurata näitä tarpeita, niin että näkövammaisilla olisi mahdollisuus saada tarvitsemaansa palvelua.
Joulukuussa 2021 valmistunut raportti selvityksestä on julkaistu Kulttuuripalvelun verkkosivuilla osoitteessa www.kulttuuripalvelu.fi. Tuloksista järjestetään webinaari, jonka ajankohdasta ja ohjelmasta tiedotetaan helmikuussa.